Valitsemani Anni Kytömäen Margarita oli toisaalta juuri sitä mitä etukäteen ajattelin, ja toisaalta jotain aivan muuta. Jotenkin viivyttelinkin tähän tarttumista, sillä arvasin kirjan vievän ns. syviin vesiin.
Vähän yli puolenvälin päästyäni huomasin miettiväni, että tämä on ahdistavin ja ankein kirja pitkään aikaan. Kirjassa kaadetaan suomalaista metsää, rikotaan raakkuja, kuvaillaan polion vaikutuksia, kuollaan, melkein kuollaan, joku kuolee, ja pieni lapsi hengittää rahisten rautakeuhkolaitteen avulla.
Jotenkin silti pidin kirjasta. Margarita on kaunista kieltä, julmuuteen asti tyynesti kuvailevaa, ja rehellistä, juurevaa. Luonto vertautuu ihmiseen, ihminen koostuu lihaksista ja luista, ja elämässä on uskallettava kokeilla ja elää. Päähenkilöllä ei ole helppoa, mutta harvalla on. Vaikkakin muiden elämä saattaa näyttää koostuvan enemmän onnenhetkistä ja tulevaisuuden suunnitelmista, siinä missä itse ei tunne edes kuuluvansa joukkoon.
- Jos sataa, kuusen alla et kastu. Neulaset ovat niin tiuhassa. (Sivu 477)
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kirja kirjoitettiin vuosia ennen Stora Enson aiheuttamaa kuuluisaa raakkutuhoa, joka tapahtui kesällä 2024. Veikkaan, että sillä metsäkoneen kuljettajalla ei ole ollut tätä teosta yöpöydällään…
- M.
