Sain luettua Suuren Lammasseikkailun prologin jokunen viikko sitten (sen, missä oli se opiskelijatyttö, joka antoi kaikille). Siihen on jäänyt...
Ollaan tulossa kotikulmille lokakuun toiseksi viimeinen tai viimeinen vkonloppu. Toivottavasti muutkin on silloin maisemissa - voisin koittaa saada tuon luettua siihen mennessä. Täytyy vaan uusia lainakin vielä ainakin kertaalleen...
Missähän vaiheessa muuten wreckaus on? Oisko mahiksia saada se tänne välillä?
Niin ja lisäsin tähän (Blogspotin mainoksen uhrina) "tykkään" ja "en tykkää" -vaihtoehdot Facebook-tyyliin. Jos ette tykkää, niin otetaan pois :)
- M
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
maanantai 20. syyskuuta 2010
Suuri lammasseikkailu alkaa!
Tunnustan, Aasintammasta aiheutuneen järkytyksen jälkeen suhtauduin hieman epäilevästi E:n uuteen valintaan, Haruki Murakamin Suureen lammasseikkailuun. Onneksi epäilys oli turhaa - Lammasseikkailu on erittäin hyvä kirja!
Olen lukenut kirjasta noin kaksi kolmannesta ja juonesta voin sanoa sen verran, että kirja kertoo tavallisesta 30-jotain-vuotiaasta tokiolaismiehestä, naisesta, jolla on täydellisen kauniit korvat sekä jumalallisesta lampaasta, joka toisinaan asustelee ihmisten sisällä. Kirjoitustyyli tuo mieleen esim. J.D. Salingerin, Charles Bukowskin - tai Hunter S. Thompsonin. Paitsi että Suuri lammasseikkailu on edellä mainittujen kirjailijoiden teoksia mukavampaa luettavaa.
"Miltä se sitten tuntui, kun lammas oli ruumiissanne?"
"Ei oikeastaan mitenkään erikoiselta. Tuntui vain siltä, että sisälläni oli lammas. Tunsin sen aamulla. Kun heräsin, minussa oli lammas. Täysin luonnollinen tunne."
..."Mitä ihmeen aikeita luulette sillä lampaalla olleen?"
"En tiedä", Lammasprofessori tuhahti. "Se ei kertonut minulle mitään. Mutta yksi tärkeä tavoite sillä elikolla oli. Sen minä tiedän. Valtava suunnitelma muuttaa ihmiskunta ja ihmisten maailma."
Jatkoa seuraa, jahka olen lukenut kirjan loppuun. Ja ehkä kuviakin :)
T
Olen lukenut kirjasta noin kaksi kolmannesta ja juonesta voin sanoa sen verran, että kirja kertoo tavallisesta 30-jotain-vuotiaasta tokiolaismiehestä, naisesta, jolla on täydellisen kauniit korvat sekä jumalallisesta lampaasta, joka toisinaan asustelee ihmisten sisällä. Kirjoitustyyli tuo mieleen esim. J.D. Salingerin, Charles Bukowskin - tai Hunter S. Thompsonin. Paitsi että Suuri lammasseikkailu on edellä mainittujen kirjailijoiden teoksia mukavampaa luettavaa.
"Miltä se sitten tuntui, kun lammas oli ruumiissanne?"
"Ei oikeastaan mitenkään erikoiselta. Tuntui vain siltä, että sisälläni oli lammas. Tunsin sen aamulla. Kun heräsin, minussa oli lammas. Täysin luonnollinen tunne."
..."Mitä ihmeen aikeita luulette sillä lampaalla olleen?"
"En tiedä", Lammasprofessori tuhahti. "Se ei kertonut minulle mitään. Mutta yksi tärkeä tavoite sillä elikolla oli. Sen minä tiedän. Valtava suunnitelma muuttaa ihmiskunta ja ihmisten maailma."
Jatkoa seuraa, jahka olen lukenut kirjan loppuun. Ja ehkä kuviakin :)
T
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Wrecking continues...
T sai ensimmäisenä itselleen wreckattavaksi Keri Smithin Wreck This Journalin, ja voin sanoa, että hauskaa on ollut! Kirja on kokenut kovia - olen tähän mennessä mm. hyppinyt sen päällä, purrut sitä, käynyt suihkussa sen kanssa, heittänyt sen alas puusta jne... Olen ihan rakastunut tähän kirjaan ja ostan itselleni varmasti oman version, niin että saan tehdä kaikki tehtävät itse. Voi ihanuus! Tämä kirja parantaa elämänlaatua, suosittelen lämpimästi <3
Kirjan pureskelu on yllättävän hauskaa
Aika monen kerroksen läpi menikin :)
Näin heitetään kirja puusta!
"En mhinä ole yhtään humalssssha"
Sinne mätkähti
Ja tässä yleisön pyynnöstä vielä suihkuttelukuva
Havainnollistus kirjan kanssa nukkumisesta
T
T
tiistai 17. elokuuta 2010
Mukana matkalla
Suuri lammasseikkailu on noudettu kirjastosta, ja ehkä saan sitä tänään aloiteltua täällä Kööpenhaminan Scandicissa.
- M.
 |
| Kirja akkunalla |
- M.
maanantai 9. elokuuta 2010
Kirjapiiri kokoontui
Tokipiirin kokous 8.8.2010 äitin makuuhuoneessa
Paikalla E, T ja M
Coelhon Portobellon noitaa ei oltu vielä aiemmin kokouksessa käsitelty. Siitä todettiin varsin yksimielisesti, että se oli "mitäänsanomaton, hihhulointia, päähenkilöt ääliöitä, vai muka ´taianomainen satu´- ei tod., loppu viimeistään vesitti koko jutun."
Tähtiä Coelho keräsi * eli tasan yhden
Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen oli puolestaan huomattavasti pidetympi. Siitä T löysi vahvana ajatuksen, että pahimpia hirviöitä ovat ihmiset. Tarinan pedofiilit, kiusaajapojat ja murhaajat olivat huomattavasti pahempia hirviöitä kuin vampyyrit keskimäärin. Yhteisesti myös todettiin, että mitään varsinaista kauhua tästä kirjasta oli turha odottaa. T myös suositteli lämpimästi saman kirjailijan Ihmissatama-teosta.
Lindqvistin tähtisaalis: ***½
E mainosti seuraavaa kirjaa, Murakamin Suurta lammasseikkailua. Surrealistisuus ja länsimäisen ja japanilaisen kerronnan yhdisteleminen kuulostaa mielenkiintoiselta.
Tällä kertaa aloiteltiin jo myös seuraavan seuraavaa kirjaa, eli M:n valitsemaa Wreck this journalia. Ohessa kuva vesiväreillä toteutetusta ensimmäisestä tehtävästä - sekä Marianne crush suklaakuivakakusta (oli hyvää!). Kirjan sivut jaettiin järjestyksessä, ja T aloittelee ensimmäisenä varsinaista osiotaan. Jäämme odottamaan kuvaa, jossa T on journalin kanssa suihkussa! :-D
- kirjurina tällä kertaa M.
Paikalla E, T ja M
Coelhon Portobellon noitaa ei oltu vielä aiemmin kokouksessa käsitelty. Siitä todettiin varsin yksimielisesti, että se oli "mitäänsanomaton, hihhulointia, päähenkilöt ääliöitä, vai muka ´taianomainen satu´- ei tod., loppu viimeistään vesitti koko jutun."
Tähtiä Coelho keräsi * eli tasan yhden
Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen oli puolestaan huomattavasti pidetympi. Siitä T löysi vahvana ajatuksen, että pahimpia hirviöitä ovat ihmiset. Tarinan pedofiilit, kiusaajapojat ja murhaajat olivat huomattavasti pahempia hirviöitä kuin vampyyrit keskimäärin. Yhteisesti myös todettiin, että mitään varsinaista kauhua tästä kirjasta oli turha odottaa. T myös suositteli lämpimästi saman kirjailijan Ihmissatama-teosta.
Lindqvistin tähtisaalis: ***½
E mainosti seuraavaa kirjaa, Murakamin Suurta lammasseikkailua. Surrealistisuus ja länsimäisen ja japanilaisen kerronnan yhdisteleminen kuulostaa mielenkiintoiselta.
Tällä kertaa aloiteltiin jo myös seuraavan seuraavaa kirjaa, eli M:n valitsemaa Wreck this journalia. Ohessa kuva vesiväreillä toteutetusta ensimmäisestä tehtävästä - sekä Marianne crush suklaakuivakakusta (oli hyvää!). Kirjan sivut jaettiin järjestyksessä, ja T aloittelee ensimmäisenä varsinaista osiotaan. Jäämme odottamaan kuvaa, jossa T on journalin kanssa suihkussa! :-D
 |
| Wreck this journal - ensimmäinen sivu "tuhottiin" yhdessä |
- kirjurina tällä kertaa M.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Seuraavaksi luentaan
E on nyt pähkäillyt pähkäilynsä, ja voin paljastaa nyt (jo ennen seuraavaa tapaamista) valinneeni monien hyvien vaihtoehtojen joukosta seuraavaksi kirjaehdokkaaksi Haruki Murakamin kirjan Suuri lammasseikkailu. Haruki Murakamin sanotaan yhdistelevän länsimaista ja japanilaista tyyliä surrealistisella ja postmodernilla otteella (mikä kuulostaa ehkä hieman epäilyttävän taiteelliselta?).
Kirja kertoo kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan japanilaisen miehen matkasta halki Tokion ja Hokkaidon, kun hän jahtaa lammasta. Ja matkalla kaiketi tapahtuu kaikenlaista omituista. :)
Itseäni henkilökohtaisesti tämä kirja kiinnostaa, ja siksi ajattelin jakaa sen kirjapiirin kanssa. Toivotaan vain, ettei tästä tule uutta tapaus-Aasintammaa... Siinä tapauksessa siirryn ensi kerralla omalla vuorollani tutun turvallisiin vaihtoehtoihin, joita olen pitänyt varaideoina mielessäni melkein kirjapiirin alusta lähtien. :D
Voimme vielä keskustella valinnasta seuraavan (hurjaa vauhtia lähestyvän) kokouksen yhteydessä. ;)
-E.
Kirja kertoo kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan japanilaisen miehen matkasta halki Tokion ja Hokkaidon, kun hän jahtaa lammasta. Ja matkalla kaiketi tapahtuu kaikenlaista omituista. :)
Itseäni henkilökohtaisesti tämä kirja kiinnostaa, ja siksi ajattelin jakaa sen kirjapiirin kanssa. Toivotaan vain, ettei tästä tule uutta tapaus-Aasintammaa... Siinä tapauksessa siirryn ensi kerralla omalla vuorollani tutun turvallisiin vaihtoehtoihin, joita olen pitänyt varaideoina mielessäni melkein kirjapiirin alusta lähtien. :D
Voimme vielä keskustella valinnasta seuraavan (hurjaa vauhtia lähestyvän) kokouksen yhteydessä. ;)
-E.
torstai 22. heinäkuuta 2010
Asiaa vampyyreista
E on päässyt nettipimennosta jälleen sivistyksen pariin, joten on aika päivittää lukukokemuksia.
On sanottava, että ennakko-odotukseni ruotsalaisesta kauhusta eivät olleet kovin kummoiset, mutta John Ajvide Lindqvist pääsi yllättämään positiivisesti. En muistakaan, milloin olisin törmännyt yhtä mukaansatempaavaan ja koskettavaankin tarinaan. Kauhua Ystävät hämärän jälkeen ei kovin paljon tarjonnut, mutta en pidä sitä mitenkään huonona asiana sinänsä. Pikemminkin tarina tuntui erityisen arkiselta ja realistiselta, toisin kuin vampyyriromaanit yleensä. Kuten muutkin ovat jo maininneet, myös vampyrismin biologinen selitys oli omalla tavallaan hyvin uskottavan ja järkeenkäyvän oloinen!
Yllättävää kirjassa oli myös sen eräänlainen vakavampi puoli, jossa käsiteltiin monia nykypäivän yhteiskunnan ongelmia pedofiliasta koulukiusaamiseen. Päähenkilö Oskar herätti väkisinkin voimakasta sympatian tunnetta hiljaisessa taistelussaan kiusaajiaan vastaan, ja itse ainakin hihkuin hurraata, kun Oskar lopulta asettui kiusaajiaan vastaan, ja myös lyödä mätkäytti yhden korvan verille.
Mitäpä muuta sitä voisi sanoa, kuin että Ystävät hämärän jälkeen on kovin mainio kirja! (Ja mainittakoon vielä, että itselleni oli erittäin suuri yllätys, kun huomasin kansiteksteistä kirjailijan olevan myös stand-up -koomikko.) Kiinnostukseni myös kirjailijan muuta tuotantoa kohtaan vain nousi loppua kohti, mikäs sen hauskempaa olisi kuin zombie-invaasio Tukholmassa?
-E.
Niin ja M:n kaipaama seuraavan kirjan julkistaminen tapahtukoon lähiaikoina :)
On sanottava, että ennakko-odotukseni ruotsalaisesta kauhusta eivät olleet kovin kummoiset, mutta John Ajvide Lindqvist pääsi yllättämään positiivisesti. En muistakaan, milloin olisin törmännyt yhtä mukaansatempaavaan ja koskettavaankin tarinaan. Kauhua Ystävät hämärän jälkeen ei kovin paljon tarjonnut, mutta en pidä sitä mitenkään huonona asiana sinänsä. Pikemminkin tarina tuntui erityisen arkiselta ja realistiselta, toisin kuin vampyyriromaanit yleensä. Kuten muutkin ovat jo maininneet, myös vampyrismin biologinen selitys oli omalla tavallaan hyvin uskottavan ja järkeenkäyvän oloinen!
Yllättävää kirjassa oli myös sen eräänlainen vakavampi puoli, jossa käsiteltiin monia nykypäivän yhteiskunnan ongelmia pedofiliasta koulukiusaamiseen. Päähenkilö Oskar herätti väkisinkin voimakasta sympatian tunnetta hiljaisessa taistelussaan kiusaajiaan vastaan, ja itse ainakin hihkuin hurraata, kun Oskar lopulta asettui kiusaajiaan vastaan, ja myös lyödä mätkäytti yhden korvan verille.
Mitäpä muuta sitä voisi sanoa, kuin että Ystävät hämärän jälkeen on kovin mainio kirja! (Ja mainittakoon vielä, että itselleni oli erittäin suuri yllätys, kun huomasin kansiteksteistä kirjailijan olevan myös stand-up -koomikko.) Kiinnostukseni myös kirjailijan muuta tuotantoa kohtaan vain nousi loppua kohti, mikäs sen hauskempaa olisi kuin zombie-invaasio Tukholmassa?
-E.
Niin ja M:n kaipaama seuraavan kirjan julkistaminen tapahtukoon lähiaikoina :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)