Hyvää joulua!

 

Joulupäivän kokoontumisessa käsiteltiin 2 edellistä kirjaa - Piin elämä jäi vielä odottamaan vuoroaan, sillä allekirjoittaneella se on edelleen kesken. Myös Wreck This Journal odottaa vielä E:n panostusta.

Tie

Tie sai tokipiirin miettimään yhteiskuntajärjestelmää, ja sitä, mitä oikeasti tapahtuisi, jos kuvatun kaltainen tilanne tulisi. Kuka meistä oikeasti alkaisi syömään vauvoja?? Tietysti, jos USA:ssa mellakoidaan nykypäivänä jo silloin, kun sähköt katkeavat, niin tiedä mitä ne pöljäkkeet tekevät pahemmassa tilanteessa. Totesimme, että kirja ei ehkä pyrikään esittämään realistista tilannetta, vaan ennemminkin kertoo välinpitämättömyyden kulttuurista (kuten T asian ilmaisi). 

Tähtiä tie sai melkein täydet, *****- (miinuksen tullessa siitä, että M ei ollut aivan niin vakuuttunut kirjan erinomaisuudesta kuin toiset). Joka tapauksessa kaikki pitivät kirjan lakonisuudesta, ja kaikki olivat olleet kovasti kirjan lumoissa sitä lukiessaan.

Eläinten syömisestä

Keskustelimme siitä, kuinka paljon Eläinten syömisestä on ns. tietokirja, ja totesimme, että vaikka faktat vaikuttavatkin oikeilta ja tarkistetuilta, se kuitenkin menee enemmän "propagandan" puolelle. Se ei yritäkään olla objektiivinen kuvaus, vaan on kirjoitettu voimakkaasti kirjailijan omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta (kokkaavine isoäitineen ja amerikkalaisine ruokaperinteineen). E piti kirjaa hieman epäuskottavana. Kokonaisuutena kirja uppoaa varmasti hyvin USAlaiseen kohdeyleisöönsä. Kaikki olimme vahvasti sitä mieltä, että eläinten asema ei nykyisessä tehotuotantoyhteiskunnassa ole häävi, ja että on hyvä, että asiasta keskustellaan. Kun ihmiset alkavat muuttaa tietoisesti kulutusvalintojaan, sillä on yllättävän suuri vaikutus. USA:an verrattuna Suomen ongelmat ovat vielä ehkä pienempiä, mutta se, että asiat jossain muualla ovat huonommin kuin meillä, ei tarkoita, että meillä asiat ovat hyvin.

Tähtiä Eläinten syömiselle annettiin ***+. Kirja ei ehkä hyödyntänyt täysin kaikkea sitä potentiaalia, mitä aihealue olisi voinut tarjota.

Seuraava kirja

E julkisti seuraavan kirjan, Joe Hillin Sarvet. Joe Hill on Stephen Kingin poika, jonka edellinen kirja Sydämen muotoinen rasia oli E:n ja T:n mukaan "Stephen Kingin alkutuotannon tyylistä, mutta inhimillisemmällä otteella". Pelottavia hetkiä siis tiedossa!

 

- M

Kokoontumisia

Kirjapiiriläiset kokoontuivat jälleen 24.7. keskustellakseen Leonie Swannin Murha laitumella -kirjasta. Kirja ei oikeastaan herättänyt enemmälti keskustelua. M ja E pitivät sitä ihan hyvänä, muttei tajunnanräjäyttävänä. Ehkä hieman ahdistava ja surullinen ja yllättäen myös pelottava. M ei pitänyt Melmoth-lampaan tajunnanvirtaisesta ajattelutavasta, E piti. T:n mielestä Melmoth-pätkissä kuulsi läpi parhaiten alkuperäiskieli saksa.

 T piti kirjasta eniten, ja oli ainoa, jonka mielestä se ei ollut ahdistava vaan hauska (kertonee jotain T:n huumorintajusta). T myös pohti lampaiden nimien taustoja sekä muita kirjallisia viittauksia. Kaikkien mielestä kirjassa oli hyviä huomioita ihmiselämästä ja sen kummallisuuksista. Lampaiden ajattelumaailma tuntui myös hyvin luontevalta.

Tähtiä ****- (eli 4-).

M paljasti kokouksessa myös seuraavan kirjan, joka on Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä. Kirjassa pohditaan lihan tehotuotannon ongelmia. "Söisimmekö eläinkunnan tuotteita, jos tietäisimme, miten ne päätyvät lautasillemme?" M valitsi kirjan, koska aihe on kiinnostava. On myös mielenkiintoista lukea välillä ei-tarinamuodossa olevaa teosta, "tietoteosta", joka perustuu faktoihin ja runsaaseen lähdeaineistoon. Kirjan lopussa on myös katsaus Suomen tilanteeseen.


Kokouksen aikana M luovutti Keri Smithin Wreck this journalin eteenpäin E:lle, joka siis vasta nyt pääsee aloittamaan oman osansa tehtävistä.


Kirjuroitsemassa T, joka ei koskaan söisi lammasta.

Kirjapiireilyä länsirannikolla

Wrekattu "with left hand" ja samalla ohjeella tehty juustokakku taustalla

Nuku!
Arvostelu: * * * * -

Kirjapiiritapaaminen alkoi nukahtamisongelmista kertovan Nuku!-kirjan puimisella. 1/3 piiriläisistä ei ollut koskaan kärsinyt uniongelmista, 1/3:lla oli ollut uniongelmia ja 1/3:lla ongelmia pikemminkin niin, että olisi kyllä nukuttanut mutta ei ehdi nukkua.

Kirjasta löydettiin myös ärsyttäviä piirteitä (etenkin se, että päähenkilöt vain hengailivat päivisin), vaikka se todettiinkin kokonaisuutena varsin hyväksi; sympaattisia ja monipuolisia henkilöhahmoja, outoja ajatuksia, oikeita keskusteluja, realistisuutta, onnellisia hetkiä.

Ennen päivänlaskua ei voi
Arvostelu: * * *

Alku ja loppu hyvät - kirja itsessään aika novellimainen. Jos siitä poistettaisiin kaikki lainaukset ja tietoiskut, ehkä jäljelle jäisikin pelkkä novelli..? Kirjoitustyylistä ei tykätty, teksti vilisee sivistyssanoja ja se todettiin muutenkin "tönköksi", muihin kirjapiirin kirjoihin verrattuna kirjasta löytyi vähemmän mukaansatempaavuutta. Myös kirjan (homo)eroottinen lataus oli piiriläisille liikaa.

Mielenkiintoisinta kirjassa on sen luontoon liittyvät kysymykset. Milloin "Nature strikes back"?

- kirjurina M.

Ai niin, unohtui mainita, että kokouksessa myös todettiin, että Tokipiiriin tulee valittua myös (ja etenkin) kirjoja, joita ei ehkä muuten tulisi luettua. Kirjapiiri siis avartaa jokaisen kirjamaailmaa! =)

Wreck this journal -kuvia

Muutamia kuvia Wreck this journal -touhuista :) Find a way to wear the journal osoittautui melko vaikeaksi toteuttaa, himputin kirja yritti koko ajan tipahtaa silmille. (Siksi epätoivoinen ilme)

T

 






  

 

Zombeista ja vähän muutakin

Muistin juuri, että en ole kirjoitellut tänne vielä mitään tuosta Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit -kirjasta. Kuten E:n kirjoituksesta käy ilmi, kirja ei tehnyt suurta vaikutusta. Ensimmäisen kolmanneksen ajan pystyin vielä vaimentamaan sisäisen kriitikkoni, ja hihittelemään tapahtumille, mutta sen jälkeen kirja muuttui niin pitkäpiimäiseksi, että minulla kesti ikuisuus lukea se loppuun. Eritoten ärsytti (kuten E jo taisi mainita) se, että hyvä idea oli toteutettu niin huonosti - itse ainakin odotin, että kirjassa olisi janeaustenmaisesti tarkkailtu nyky-yhteiskuntamme naurettavuuksia (kuten esim.väkivallan ylenmääräistä ihannointia) ehkä maustettuna hitusella romeromaista yhteiskuntakritiikkiä... Mutta ei, aikalailla Scary Movie -linjallahan tässä oltiin.

                                 T:n näkemys zombeja potkivasta Elizabethistä

Seuraavat kirjapiirimme kirjat kävin lainaamassa tällä viikolla ja pääsen varmaan piakkoin aloittelemaan niitä. Ja täytyy vielä haikeana mainita, että Keri Smithin Wreck this journal, alkaa olla minun osaltani tehty. Tekemättä on enää "Give away your favourite page", jonka toteutan sitten, kun kaikki ovat saaneet tehtävänsä tehtyä :) Pitäkäähän hauskaa sen kirjan kanssa, minä ainakin pidin :)

T

Määkii (eli minä myös)

Tuo Suuri Lammasseikkailu on senlaatuinen kirja, että sen lukemiseen pitäisi syventyä ja sitä lukea aina pitkähkö pätkä kerrallaan. Nyt kun mielenkiinto ei ole pysynyt yllä / ei ole ollut aikaa lukea kuin jokunen sivu kerrallaan, niin kirjasta ei saa sitä parasta antia irti (mistäpä kirjasta silti tuolla menetelmällä saisikaan). Parasta kirjassa, kun noin puolivälissä olen, on sen tunnelmapläjäykset. Se, miten juodaan kahvia suurkaupungin keittiössä, johon tulee auringonpaisteen kajo tai miten istutaan ahdistavassa odotushuoneessa - sen oikein tuntee. Koitan nyt kovasti saada tuon viimeisteltyä ennen tapaamista...

Ihan pihalla Journalin kanssa

Wreck this journalista; E ystävällisesti lähetti sen postissa, ja olen viettänyt sen kanssa mukavia hetkiä. Suoraan sanottuna vaan alkaa harmittaa, kun lopputuotokseni eivät ole olleet mitään suurta taidetta. Ok, tämän kirjan tehtävien pitäisi olla prosessi ja lopputuotos toisarvoinen, mutta jotenkin itselle ei riitä, että tekeminen on kivaa, vaan myös lopputuloksen pitäisi olla nautittava. (Olisiko tässä vaiheessa aika hyväksyä oma epätäydellisyys?)

- M.

Wrecking continues...

T sai ensimmäisenä itselleen wreckattavaksi Keri Smithin Wreck This Journalin, ja voin sanoa, että hauskaa on ollut! Kirja on kokenut kovia - olen tähän mennessä mm. hyppinyt sen päällä, purrut sitä, käynyt suihkussa sen kanssa, heittänyt sen alas puusta jne... Olen ihan rakastunut tähän kirjaan ja ostan itselleni varmasti oman version, niin että saan tehdä kaikki tehtävät itse. Voi ihanuus! Tämä kirja parantaa elämänlaatua, suosittelen lämpimästi <3

                                                                Kirjan pureskelu on yllättävän hauskaa

                                    Aika monen kerroksen läpi menikin :)

                                                  Näin heitetään kirja puusta!
                                             

                                             "En mhinä ole yhtään humalssssha"

                                    Sinne mätkähti

                                                    Ja tässä yleisön pyynnöstä vielä suihkuttelukuva

                                          Havainnollistus kirjan kanssa nukkumisesta


T

Kirjapiiri kokoontui

Tokipiirin kokous 8.8.2010 äitin makuuhuoneessa
Paikalla E, T ja M

Coelhon Portobellon noitaa ei oltu vielä aiemmin kokouksessa käsitelty. Siitä todettiin varsin yksimielisesti, että se oli "mitäänsanomaton, hihhulointia, päähenkilöt ääliöitä, vai muka ´taianomainen satu´- ei tod., loppu viimeistään vesitti koko jutun."
Tähtiä Coelho keräsi * eli tasan yhden

Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen oli puolestaan huomattavasti pidetympi. Siitä T löysi vahvana ajatuksen, että pahimpia hirviöitä ovat ihmiset. Tarinan pedofiilit, kiusaajapojat ja murhaajat olivat huomattavasti pahempia hirviöitä kuin vampyyrit keskimäärin. Yhteisesti myös todettiin, että mitään varsinaista kauhua tästä kirjasta oli turha odottaa. T myös suositteli lämpimästi saman kirjailijan Ihmissatama-teosta.
Lindqvistin tähtisaalis: ***½


E mainosti seuraavaa kirjaa, Murakamin Suurta lammasseikkailua. Surrealistisuus ja länsimäisen ja japanilaisen kerronnan yhdisteleminen kuulostaa mielenkiintoiselta.

Tällä kertaa aloiteltiin jo myös seuraavan seuraavaa kirjaa, eli M:n valitsemaa Wreck this journalia. Ohessa kuva vesiväreillä toteutetusta ensimmäisestä tehtävästä - sekä Marianne crush suklaakuivakakusta (oli hyvää!). Kirjan sivut jaettiin järjestyksessä, ja T aloittelee ensimmäisenä varsinaista osiotaan. Jäämme odottamaan kuvaa, jossa T on journalin kanssa suihkussa! :-D

Wreck this journal - ensimmäinen sivu "tuhottiin" yhdessä

- kirjurina tällä kertaa M.

M ja seuraavan seuraava kirja

E on seuraavana kirjanvalitsemisvuorossa, mutta minulla on jo seuraavan seuraava kirja valmiina ja voitaisiin alkaa sitä "wreckaamaan" sitten jo seuraavassa kokoontumisessa (jossa E tod.näk. paljastaakin sitten seuraavan kirjan).

Eli, voitaisiin työskennellä tuon kirjan kanssa ensin yhdessä, sitten otan sen itselleni joksikin aikaa, lähetän vaikka T:lle ja T antaa sitten E:lle ja sitten tuhotaan jäljelläolevat sivut taas yhdessä! :)

Kuvat puhukoot puolestaan:

Kirjan alussa oli varoitus:

WARNING! During the process of this book you will get dirty. You may find yourself covered in paint, or any other number of foreign substances. You will get wet. You may be asked to do things you question. You may grieve for the perfect state that you found the book in. You may begin to see creative destruction everywhere. You may begin to live more recklessly.

- M.