Minulla oli hieman hankaluuksia saada Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta -kirjaa käsiini, joten päädyin loppujen lopuksi tilaamaan sen itselleni. Kirja oli aika lyhyt ja nopealukuinen, luin sen loppuun kahdessa illassa. Kirja kertoo Ukrainan sodasta ja suomalaisen Aleksin, alkuperäiseltä nimeltään Samuli Jussheikin, elämästä. Koulukiusattu nuori mies lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan ja myöhemmin Ukrainaan "puolustamaan pienempää maata, johon iso naapuri hyökkää".
Tuomas Kyrön päällimmäisenä tarkoituksena on ollut nostaa esille Ukrainan tilannetta - tehdä jotain, mitä nyt keski-ikäinen laiskanpulskea kirjailija voi. Muistan, kuinka epätodellinen ja voimaton olo itselläni oli silloin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Ymmärrän hyvin halun ja tarpeen tehdä jotain konkreettista. Kuitenkin itselleni päällimmäisenä tunteena kirjasta jäi tavallaan harmistus Aleksin puolesta. Hän vaikutti syvälliseltä ja älykkäältä tyypiltä, joka joutui kohtaamaan elämässään aivan liikaa paskaa.
Onneksi kirjassa pureudutaan muuhunkin kuin Ukrainan sotaan, koska itselleni kirja alkoi oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun aikajanalla palataan Aleksin lapsuuteen. Hänen elämäänsä Ukrainan sodan ulkopuolella pureudutaan pitkälti läheisten muistikuvien ja tulkintojen kautta ja Aleksin oma ääni jää etäisemmäksi. Olisin halunnut tietää enemmän: muukalaislegioonasta, Afrikan vuosista, rakkaasta koirasta, elämästä Suomessa, lapsuudesta. Olisi ollut hienoa, jos kirjaa olisi ollut mahdollista hioa pidempään ja haastatella Aleksia enemmän, tuoda esille miehen omia ajatuksia elämästä, ei pelkästään sodasta. Läheisten kertoman mukaan Aleksi leikki pienenä mielellään supersankaria. Ehkä muukalaislegioona ja sotilaan ura olivat hänelle jonkinlaista toivoa pelastaa ihmisiä oikeassa elämässä, kun kukaan ei pystynyt pelastamaan Aleksia.
Kirjasta jäi surumielinen olo. Mieleeni jäi erityisesti kirjassa ollut lapsuudenkuva. Siinä näkyy pieni onnellinen poika touhuamassa mummolassa ja ajelemassa polkutraktorilla. Vuosia myöhemmin tuo sama poika yrittää löytää tarkoitusta elämälleen vieraassa maassa, ase kädessään.
Aleksi kuoli Ukrainan sodassa joulukuussa 2024 35-vuotiaana.
Sanattomaksi vetää.
-T.
