Kirjapiiristelyä

Kirjapiirimme kokoontui jälleen 23.4. Tällä kertaa juhlimme pääsiäistä ja pienen tytön 6-vee -synttäreitä :) Tosin tokipiiri-kokouksen aikana M keitti kaalia, joten kokous oli vähemmän herkutuksellinen kuin tähänastiset. Käsittelyssä olivat Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti ja Jeanette Wintersonin Majakanvartija.

                                                            Herkutuksia & herkkurosmo

 Suklaapuodista totesimme, että sitä oli erittäin mukava lukea, vaikkei se mikään tajunnanräjäyttävä teos olekaan. Kieli oli kuvailevaa ja rönsyilevää ja herkutusten kuvailu sai ainakin allekirjoittaneen massuttelemaan suklaata oikein urakalla :) Kirjapiiriläiset eivät kuitenkaan pitäneet kidnappaus-vihjailuista (tyhmä kidnappaus) eivätkä lopusta (tyhmä loppu). Ihmestystä ja osin ärsytystäkin herätti myös se, että kirjan pohjalta tehdyssä elokuvassa Reynaud on pormestari, eikä pappi (siis mitä järkeä?). Tähtiä kirjalle ***+ . Kiva, mutta harmiton

Majakanvartija jakoi mielipiteitä enemmän, M ja T ärsyyntyivät alun jorinoista ja M:n mielestä kirja ei kulkenut mihinkään. E ja T pitivät oivalluksesta, että tarinoilla ei oikeastaan ole alkua eikä loppua. Kirjan kieli oli kaunista ja tarinoiden kahtiajakautuneisuus - valo/pimeys - toivat mieleen, että tarinat ovat kuin majakan valo, joka ohjaa laivoja pimeällä merellä. Tähtiä ***- . Kirjan lopussa tapahtumat muuttuivat niin runollisen tajunnanvirtaisiksi, että putosimme kaikki kärryiltä, paitsi M, joka oli tipahtanut jo alussa, raahauduttuaan ensin hetken kärryjen perässä.

 Kirjurina

 T (joka on jälleen ollut niin sekaisin unenpuutteesta, että kykeni kirjoittamaan vasta nyt)

Runollista tarinointia

Pääsin lukemaan Jeanette Wintersonin Majakanvartijaa vihdoin tässä muutama päivä sitten, ja ihastuin siihen heti ensimmäisestä sivusta lähtien. En tiedä mitään niin ihanaa kuin lukea taidokkaasti kirjoitettua tekstiä! Majakanvartija kertoo siis Hopeasta, joka jää orvoksi ja muuttaa asumaan sokean majakanvartijan, Pewn, luo. Kun Hopea ja Pew joutuvat jättämään majakan, Hopean maailma mullistuu jälleen. Hän elää irrallaan muusta maailmasta, vaelten sen keskellä, ulkopuolisena.

Hetkittäin kirjan tajunnanvirtainen tyyli oli vaikea seurata, ja pienikin keskittymisen herpaantuminen aiheutti sen, että ei oikein tiennyt, mitä tapahtuu. Mutta kuitenkin kirja oli runollisuudessaan kaunis teos, joka kertoo rakkaudesta ja kaipuusta. Surumielinen ja haikea tunnelma vei minut mukanaan.

"Onko ollut päivä, jolloin uupuneena ja kyllästyneenä kantaessasi kotiin ruokaa, kädet viillettyinä ja arpisina, näit keltaisia kukkia ja tietämättä itsekään, mitä teit, poimit ne, koska minä rakastan sinua?"

-E.

"Parvittain vauvoja tähysi elämään. Minä voitin."

Olen pahasti T:tä jäljessä; sain vasta Jeanette Wintersonin Majakanvartijan luettua. Takakannessa hehkutetaan, että J. Winterson on yksi aikamme arvostetuimmista englanninkielisistä kirjailijoista. No tuota...

Alku oli lupaava, ja odotin, että Majakanvartijasta muodostuu hauska ja koskettava aikuisten satu. Talo, joka oli viilletty jyrkkään kallioon, ja äiti ja tytär, jotka tarvitsivat kiipeilyvaljaita talosta poistumiseen, kuulosti hassulta.

Alun jälkeen kuitenkin tarina meni aika vauhtia alamäkeä sieltä kalliolta. Syvällisesti pohdiskellen voisin todeta että niinqu mitä ihmettä?? En saanut tarinasta kiinni ollenkaan. Ok, siis ne oli siellä majakassa ja kertoivat tarinoita ja sitten se tyttö(?) olikin Kreikassa ja sitten siinä oli joku 1800-luvun lopulla elänyt heppu, joka vehtasi kahden muijan kanssa. Ja kehen Hopea siinä melkein lopussa rakastui? Vai oliko se joku muu?

Ihan kuin olisin kärpäspaperissa pinnistellyt eteenpäin.

Oli kirjassa koskettaviakin kohtia. En vaan tajunnut yhtään, että miten ne liittyivät toisiin kohtiin.

Menin ulos ja kompastelin kylän kattaviin aurinkolaattoihin. Aurinko oli kuin ihmisjoukko, se oli juhlaa, se oli musiikkia. Aurinko paahtoi talon aitojen lävitse ja takoutui askelmiin. Aurinko rummutti aikaa kiveyksiin. Aurinko rytmitti päivää."Miksi sinä olet peloissasi?" kysyin itseltäni, koska kaiken pohjalla on pelko, jopa rakkaus perustuu usein pelkoon."Miksi sinä olet peloissasi, kun mitä hyvänsä teetkin, tulet joka tapauksessa kuolemaan?"

Jep, hyvät Hopea ja Pew, älkää kertoko minulle enää yhtään tarinaa.

- M.

Kerro minulle tarina, Pew

Luin yhdeltä istumalta tämänkertaisen kirjamme, Jeannette Wintersonin Majakanvartijan. Kirja on runollinen kertomus Hopeasta, joka asuu äitinsä kanssa jyrkkään rantatörmään viilletyssä talossa. Kun äiti kuolee, Hopea päätyy sokean majakanvartijan Pewn hoiteisiin. Pew kertoo tytölle tarinoita ja opettaa hänelle valonpidon saloja. Kirjassa kerrotaan myös 1800-luvulla eläneen papin, Babel Darkin tarina.

 En varsinaisesti pitänyt kirjan alusta enkä lopusta, alkuun tuntui vaikealta saada otetta kirjan runollisesta ja tajunnanvirtaisesta tyylistä ja lopussa tarina jotenkin lipesi mitäänsanomattomaksi. Mutta se keskiosa oli kaunis ja koskettava. Oikeastaan kirjasta olisi voinut karsia ylimääräiset rönsyilyt ja jättää siihen vain ne osat , missä Pew kertoo Hopealle tarinoita.

 Hän mietti, kuinka monta päivää hänellä oli elettävänään - koko elämänsä aikana - ja kun ne olisivat varisseet yksitellen ja hän olisi taas alaston, kun ajan peitto olisi poissa, olisivatko lehdet yhdessä pinossa, tuo hänen päiviensä maatuva keko, vai tunnistaisiko hän ne yhä - nuo erireunaiset päivät, joita hän oli kutsunut elämäkseen.

T

Vielä Pienestä suklaapuodista

Hieman jälkijunassa kirjoittelen nyt Pienestä suklaapuodista. Kirja odotti lipaston päällä viikkokausia ennen kuin ehdin viimein viikonloppuna sitä lukemaan. Ja luinkin kirjan sitten melkein yhdeltä istumalta. Onneksi löytyi kotoa sentään vähän suklaatakin lukemista siivittämään!

Pieni suklaapuoti oli harvinaisen nautinnollinen lukukokemus. Kirjan tyyli oli hyvin kuvaileva ja teksti soljui eteenpäin aina yhtä taidokkaasti, tehden siitä miellyttävän ja nopean lukea. Tyylin keveyteen kätkeytyi kuitenkin monia koskettavia teemoja yksilön elämästä lapsuudesta vanhuuteen.

En oikeastaan osaa sanoa muuta kuin, että pidin kirjasta todella paljon.Ja että valitsin seuraavaksi luettavaksi Jeanette Wintersonin Majakanvartijan. Toivottavasti pääsen sen kimppuun hieman nopeammin. :)

-E.