Jouluinen kokous

Kirjapiirimme kokoontui 25.12. mummolassa. Käsittelyssä oli Roald Dahlin Jaakko ja jättipersikka. T ja M eivät malttaneet olla keskustelematta myös "älyttömän hyväksi" todetusta Aikamatkustajan vaimosta, vaikka E ei ollut ehtinyt lukea sitä kokonaan. M esitteli myös seuraavan kirjavalintansa, Tuhat loistavaa aurinkoa. Ja kuten M:n lähettämästä kuvasta huomaa, tarjolla oli jouluisa valikoima suklaata (ainakin Brunbergin tryffeleitä, Geishoja, Fazermintejä, Julioita ja Dumleja) sekä lisäksi pikkuleipiä :)

 Jaakko ja jättipersikka ei oikein onnistunut voittamaan kirjapiirin suosiota, eniten ärsytystä aiheutti väkisin väännetyt riimittelyt , Amerikka-hapatus - Amerikka on onnen ihmemaa, jonne seilataan jättipersikalla, sekä häijy huumori. Tähtiä kirja sai yhteensä ***-.

 Aikamatkustajan vaimo puolestaan todettiin yksimielisesti kirjapiirissämme luetuista kirjoista parhaaksi. Pohdimme tosin hieman aikamatkailuun liittyviä paradokseja, mutta totesimme sen sitten hyödyttömäksi. Kirja oli suhteellisen kevyesti kirjoitettu, mutta monikerroksinen. Käsittelemme kirjaa tarkemmin seuraavassa kokouksessamme, joka toivottavasti pidetään tammikuussa.

 Seuraava kirja on siis Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, jota on mainostettu hyvin liikuttavaksi kirjaksi. E tosin epäili, että aihepiiri saattaa ennemmin ärsyttää kuin itkettää. Saas nähdä, kuinka käy :) T ja M ainakin itkeskelivät jo Aikamatkustajan vaimoa lukiessaan...

Pieniä mietteitä Jättipersikasta

Kirjoitan ihan nopsaan jotain pientä...
 
Itse pidin Jaakosta ja jättipersikasta, osin juuri tuon M:n paheksuman häijyn huumorin vuoksi. Kirjan sanomasta mietin, että siinä voisi olla kyseessä myös niinkin yksinkertainen asia kuin että ötököitä ei tarvitse pelätä :) (en liene ainoa ihminen, jonka lapset pelkäävät ötöjä) tai että kaikki me olemme erilaisia, eikä siinä ole mitään vikaa. Kirjaa lukiessani mietiskelin myös, että ajatuksena voi olla, että ystäviä voi saada mitä omituisimmista paikoista.

 Lähiaikoina olen lukenut paljon lastenkirjoja omille lapsilleni ja välillä niiden siirappisen karamellinen maailma tympäisee kovasti - silläkin on välillä virkistävää lukea tekstiä, jossa on mukana ilkikurista ilkeyttä. Tykkäsin erityisesti Tuhatjalkaisesta, joka yrittää olla hurja tuholainen. Hauskaa oli myös se, että sateenkaaria tekivät isot karvaiset äijät :)

T

Äimä ja Äkämä - tätit helvetistä

Äkämä-täti oli niin läski,
että hän lillui hirveästi.
Peppu ja kroppa
pehmeää kuin soppa - 
Mikä oli tuolille kaameaa!


"Pakko mun on laihtua tässä.
Tulen solakaksi kuin kissa.
Ei päivällistä,
nyt eroon läskistä."


No, tuli persikka!
Ihana persikka!
Ja hänestä tuli vieläkin ohuempi!


"Se oli hyvin kaunis laulu", Neiti Hämähäkki sanoi.



Jättipersikka matkalla Pasilan asemalle



 Luin kirjan yhden junamatkan aikana. Kirjaa lukiessa välillä nauratti, välillä paheksuin. Huumori oli välillä hyvin rajua ja julmaa. Kiehtovimpana yksityiskohtana kirjassa pidän taivaan Pilvenveikkoja, jotka tekivät mm. rakeita ja maalasivat sateenkaaren. Jaakko pääsi eroon todella ilkeistä tädeistään, löysi uusia erikoisia ystäviä, jotka riitelivät ja pelkäsivät, ja Jaakko urheana poikana pelasti koko homman.

Mikähän tässä nyt oli lopulta tarinan opetus? Ilkeät tädit kannattaa litsata ja lähteä Amerikkaan? Vaikeuksia kannattaa paeta koko ajan, jos ei muuten niin vaikka lassoamalla lokkeja?

Pienestä sarkastisesta sävystäni ehkä huomaa, että minua kirja ei onnistunut lumoamaan, vaikkakin teos oli  ihan mielenkiintoinen ja erikoinen.

- M.

Pastellivärejä synkkään syksyyn

Ensinnäkin, E: Jep, sun vuoro. TEM:hän on se järjestys, ja se edellinen M:n valitsema kirja oli juurikin Wreck this Journal.

Mäkin kävin hakemassa Jättipersikan kirjastosta. Siellä oli niitä pitkä rivi lasten romaanien puolella. Samalla lainasin (ja nyt menee sivuhorinaksi) sellaisia kirjoja että itseänikin hävettää, ja se on jo jotain :-D

Vai mitäs sanotte seuraavista... Jude Deverauxia ja Cecelia Ahernia! Kera Jättipersikan ja Darwinin palkintojen.

Hakukoneeseen Jättipersikkaa kirjoittaessani huomasin, että edellinen tietokoneen käyttäjä oli etsinyt Dostojevskin "talvisia merkintöjä". Ehkä mäkin otan sen seuraavalla kerralla (no en ota :-D )

- M

Nopeaa toimintaa

Kerrankin kävi tuuri kirjavalinnan kanssa, ja sain tuon Jaakko ja jättipersikka samantien käsiini eikä ajastakaan ollut pulaa. Siispä kirja on luettu (yhdeltä istumalta), mutta onneksi lainasin samalla myös toisen Dahlin kirjan, jota en ennen ole lukenut, eli Jali ja lasihissin. Eikä Roald Dahlin kanssa voi pettyä mitenkään!

Kuten T jo selitti kirja kertoo pienestä Jaakko-pojasta, joka joutuu kahden tätinsä, Luuviulu-tädin ja Löllö-tädin luo asumaan, sen jälkeen, kun eläintarhasta karannut sarvikuono syö hänen vanhempansa (itse luin vuoden 2009 painosta, johon on nähtävästi tehty uusi suomennos, joten tätien nimet ovat erilaiset kuin aiemmin). Pian pihalle kasvaa kuitenkin jättipersikka, jonka mukana Jaakko joutuu monenmoisiin seikkailuihin.

Välillä kirja on tavallaan kammottavakin, mutta Dahlin kirjoitustyylin omanlainen huumori hieman pehmentää tapahtumia. Esimerkiksi heti alussa, kun Jaakon vanhemmat joutuvat sarvikuonon kitaan, Dahl toteaa, että "Se oli tietenkin, kuten hyvin voit kuvitella, varsin ikävä kokemus niin mukaville vanhemmille. Mutta ajan mittaan se oli paljon ikävämpää Jaakolle kuin heille. Vanhempien huolet olivat ohi käden käänteessä. Heistä tuli kuolleita ja kuopattuja kolmessakymmenessäviidessä sekunnissa. Jaakko-polo oli sen sijaan elossa mitä suurimmassa määrin, ja yhtäkkiä hän tajusi olevansa yksin ja peloissaan suuressa kylmässä maailmassa." Ylipäätään kirjan alku oli varsin ankea ja kurja, aina siihen asti, kunnes Jaakko pääsee tädeistään eroon jättipersikan avulla (joka sekin kohtaus oli minusta hieman karmiva). Kenties tarkoitus on sanoa, että vaikka asiat tuntuisivat menevän miten huonosti, voi aina tapahtua jotakin aika merkillistä, joka johtaa ehkä johonkin erittäin merkilliseen, joka johtaa johonkin käsittämättömän merkilliseen sattumukseen.

Rommel ja Jättipersikka

Jaakko ja jättipersikka on myös siitä hauska kirja, että sen henkilöhahmoista tunnistaa monia itselle läheisiä ihmisiä, parhaana esimerkkinä mainittakoon Kastemato, joka murehtii kaikesta mahdollisesta ja aina maalaa piruja seinille.

"Miksi sinä näytät niin huolestuneelta, Kastemato?" Tuhatjalkainen kysyi. "Mikä vaivaa?"
"Minua vaivaa...", Kastemato vastasi, "Minua vaivaa... No, minua vaivaa se, ettei ole mitään vaivaa!"

-E.

Ps. Olenko minä taas seuraavana kirjavalintavuorossa vai miten se menee? :D Se Journalihan taisi olla Suuresta lammasseikkailusta seuraava.

Lampaasta persikkaan...

Näin kirjapiirin kokouksen aattona T julkistaa seuraavan kirjavalintansa, Roald Dahlin Jaakko ja Jättipersikka!

Jaakko ja Jättipersikka kertoo pienestä pojasta, joka on asunut kahden petomaisen tätinsä kanssa siitä päivästä lähtien, kun Lontoon eläintarhasta karannut suuri, vihainen sarvikuono söi hänen vanhempansa. Äkämä-täti ja Äimä-täti ovat todella kauheita. Heidän kanssaan Jaakko-paran elämä on pelkkää kärsimystä. Sitten tapahtuu jotakin hyvin erikoista - jotakin taianomaista joka muuttaa täysin Jaakon kurjan olemassaolon ja vie hänet mitä ihmeellisimmälle ja uskomattomimmalle matkalle!
Näin siis ainakin takakannen mukaan :)

Kyseessä on, kuten arvata saattaa, lasten/ nuortenkirja, mutta kyllä Dahlin teoksiin tutustuminen tekee hyvää varttuneemmille lukijoillekin. Dahlin tunnetumpiin kirjoihin kuuluu mm. Jali ja Suklaatehdas, joten edessä on vähintäänkin Lammasseikkailun veroinen omituinen lukuelämys!

T