Caro Claire Burken Eilisvuosi -kirjaan valinta osui pelkästään siksi, että se on ollut nyt paljon esillä. Itselläni ei ollut sen suhteen suurempia odotuksia. Toivoin kuitenkin mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja nykypäivän someen liittyvää pohdiskelua.
Pienehköt odotukseni täyttyivät moninkertaisesti! Kirja ei saarnaa eikä selitä someilmiöitä. Se kuvaa oikein vetävästi, karmaisevasti ja jopa uskottavasti yhden naisen ja hänen perheensä kohtalon.
Kirjassa äänessä on kotiäiti-sometähti Natalie, joka on monella tapaa epäluotettava kertoja. Hänen päättymätön päänsisäinen monologinsa on huikeaa seurattavaa. Hän tuntee yhteiskunnan ja äitinsä asettamaa painetta, ja paine kasvaa kirjan edetessä ja somesuosion kasvaessa huimaaviin mittasuhteisiin.
Natalie ja hänen miehensä Caleb hankkivat maatilan ja Natalie alkaa esittää täydellistä tradwifea. Paino sanalla esittää. Kananpojat ja lehmät kuolevat ja palkatut työläiset käyttävät "luomutilalla" kasapäin erilaisia myrkkyjä. Hänen kauppaamansa oheistuotteetkin ovat "made in china" ja jonkun pitäisi muistaa postittaa ne tilaajille.
Yhtäkkiä Natalie huomaa matkanneensa 200 vuotta ajassa taaksepäin, samalle maatilalle, mutta ilman kodinkoneita ja kalliita lattialankkuja. Pyykkiä on pestävä kaiket päivät ja karkuun ei pääse. Hänen miehensä ei ole hänen miehensä ja hänen lapsensa eivät ole hänen lapsiaan.
En tiennytkään, että satiiri voi viehättää näin paljon, mutta naureskelin, kauhistelin ja ärsyynnyin kovasti lukiessani. Erityisesti loppuhuipennus noin sivusta 300 eteenpäin teki vaikutuksen. Olen tänään palannut ajatuksissani kirjaan monen monta kertaa.
Säälin lapsia ja Natalieta itseään, mutta minua kävi sääliksi myös aviomies Caleb. Hän meni auliisti siihen suuntaan minne erityisesti vaimo, mutta myös isä, nettikirjoittelijat ja tuottaja-Shannon veivät. Hänellä ei ollut lopulta halua mennä piileviä kykyjään ja unelmiaan kohti. Uskon, että hänestä olisi tullut oikein hyvä apulainen vaikka päiväkotiin, leikittämään lapsia oikeiden varhaiskasvattajien avuksi.
Lisäksi mietin Natalien äidin antamaa neuvoa; kuvittele aina, että joku katselee sinua. Natalien hymy ei siis (teknisesti) hyydy missään tilanteessa, ja tilanteitahan piisaa. Siitä on oikeastaan vain pieni ponnistus siihen, että miljoonat seuraajat näkevät sinut Instagramissa joka päivä. Natalien sisältö on näyteltyä ja hartaasti etukäteen suunniteltua.
En ole itse seurannut Instagramissa tai muuallakaan tradwife-tyyppistä sisältöä. Minusta ajatuskin on kuin kauhuelokuvasta. Tiedän toki, että kyseinen sisältö on hyvinkin trendaavaa. Kuinka moni oikeasti haluaisi kokea, etenkään naisena, täysin perinteisen elämän ~200 vuotta sitten Amerikoissa? Ihminen voi saada päänsä sekaisin monella tapaa. Some on näistä yksi.
Minusta kirja on täysin hypensä arvoinen. Suosittelen lukemaan.
 |
| "Pian ne tapettaisiin. Pimeässä huoneessani sain veden kielelle." s. 8 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti