Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paulo Coelho Portobellon noita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paulo Coelho Portobellon noita. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. elokuuta 2010

Kirjapiiri kokoontui

Tokipiirin kokous 8.8.2010 äitin makuuhuoneessa
Paikalla E, T ja M

Coelhon Portobellon noitaa ei oltu vielä aiemmin kokouksessa käsitelty. Siitä todettiin varsin yksimielisesti, että se oli "mitäänsanomaton, hihhulointia, päähenkilöt ääliöitä, vai muka ´taianomainen satu´- ei tod., loppu viimeistään vesitti koko jutun."
Tähtiä Coelho keräsi * eli tasan yhden

Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen oli puolestaan huomattavasti pidetympi. Siitä T löysi vahvana ajatuksen, että pahimpia hirviöitä ovat ihmiset. Tarinan pedofiilit, kiusaajapojat ja murhaajat olivat huomattavasti pahempia hirviöitä kuin vampyyrit keskimäärin. Yhteisesti myös todettiin, että mitään varsinaista kauhua tästä kirjasta oli turha odottaa. T myös suositteli lämpimästi saman kirjailijan Ihmissatama-teosta.
Lindqvistin tähtisaalis: ***½


E mainosti seuraavaa kirjaa, Murakamin Suurta lammasseikkailua. Surrealistisuus ja länsimäisen ja japanilaisen kerronnan yhdisteleminen kuulostaa mielenkiintoiselta.

Tällä kertaa aloiteltiin jo myös seuraavan seuraavaa kirjaa, eli M:n valitsemaa Wreck this journalia. Ohessa kuva vesiväreillä toteutetusta ensimmäisestä tehtävästä - sekä Marianne crush suklaakuivakakusta (oli hyvää!). Kirjan sivut jaettiin järjestyksessä, ja T aloittelee ensimmäisenä varsinaista osiotaan. Jäämme odottamaan kuvaa, jossa T on journalin kanssa suihkussa! :-D

Wreck this journal - ensimmäinen sivu "tuhottiin" yhdessä

- kirjurina tällä kertaa M.

maanantai 31. toukokuuta 2010

If you immediately know the candlelight is fire, the meal was cooked a long time ago.

Portobellon noita luettu! Ei oikein tiedä, mitä siitä sanoisi... Aikamoista hihhulointia minusta, vaikka kansitekstit kertoivat erilaisuuden hyväksymisen ylistämisestä. Kirjan tyyli ei oikein ollut onnistunut, kuten jo on sanottukin, itse Athena jää melko etäiseksi, kun hänestä vain kerrotaan muiden ihmisten näkökulmista. Ja ne kaikki elämänviisaudet ja mietelmät menivät hieman yli äyräiden, ja alkoivat vain ärsyttää loppua kohti. (Otsikko ei tosin liity kirjaan, vaan on niinkin korkeakulttuurisesta sarjasta kuin Stargåte, tuli vain jostain syystä mieleen tuota Portobellon noitaa lukiessa)

Kirjan puolesta on kuitenkin sanottava, että se on nopea lukea. :D Siinä se sitten olikin. Taisi olla viimeinen Coelho, minkä luen ikinä.

Nyt kun saisi käsiinsä sen Ystävät hämärän jälkeen, puolet olisi vielä lukematta :)

-E.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Coelhoa...

Lukaisin Portobellon noidan yhdessä hujauksessa sen jälkeen, kun M ystävällisesti antoi oman kappaleensa lainaan. Kirja oli nopealukuinen ja ohut, eikä sisällössä ollut hirveästi syvyyttä. Tavallaan Coelhon teos oli täydellinen vastakohta Nick Caven Aasintammalle: silkkaa esoteriaa koko kirja ilman ainoatakaan ripausta realismia. Coelhon kirjoitustyyli on ymmärtääkseni tarkoituksellisen yksinkertaistettu ja kirjoista on helppo poimia mietelauseita ja sitaatteja. Portobellon noidassa nämä "elämänviisaudet" kääntyivät itseään vastaan, sen verran pahasti minua alkoi ketuttaa se, että yksikään henkilöhahmon ei käyttäytynyt eikä puhunut luontevasti. Vähän niinkuin olisi katsellut teatteriesitystä, tai vielä parempi: aivan kuin Black Books -sarjan ensimmäisessä osassa, kun Manny nielaisee Pienen Mielenrauhan kirjan ja kulkee ympäriinsä antamassa ihmisille omituisia elämänohjeita :)

Eli ei tämäkään oikein kolahtanut. Saatan kirjoittaa myöhemmin lisää kirjan tunnelmia, nyt lähden hoitamaan flunssaisia lapsukaisiani.

T kuittaa

lauantai 1. toukokuuta 2010

Portobellon noita (haukotus)

Lukaisin Portobellon noidan junamatkalla, ja jos tämä olisi ainoa Coelhon kirja, jonka olisin ikinä lukenut, olisi voinut jäädä myös viimeiseksi. Tarina oli pitkäveteinen ja loppuratkaisu varsinainen antikliimaksi. Verrattuna Paholainen ja neiti Prym -kirjaan, tämä teos ei missään vaiheessa tempaissut mukaansa tai saanut aikaan tunnetta, että ajatukset tallaisivat ennen käymättömiä polkuja tai että tästä saisi jotain yleensäkään irti.

Mitäs tästä voisi muuta sanoa? Päähenkilöä kuvailtiin toisten henkilöiden "haastatteluiden" kautta. Tapa sinänsä olisi voinut olla ihan toimiva - mutta kirjassa ei oikeasti tapahtunut mitään! Ehkä ainoa aspekti mikä herätti pienehköä mielenkiintoa oli se, että miten pienen lapsen kanssa voi harrastaa transsitansseja tai käydä puhumassa suurelle joukolle ihmisiä. Athene itse jäi etäiseksi, ja kirjan lopun paljastukset epäuskottaviksi.

Ei muuta kuin kohti seuraavaa.

M.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kirjapiirin tapaaminen

Kirjapiiri kokoontui tällä kertaa synttärijuhlien merkeissä 24. huhtikuuta. T:n leipomia herkkuja maistellessa vaihdettin myös muutama sana viimeksi luetusta Nick Caven romaanista Kun aasintamma näki Herran enkelin. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että Nick Caven romaaneja tuskin tulee enää luettua tämän jälkeen, mutta löysimme M:n kanssa toki jotain hyvääkin kirjasta (T puolestaan ei löytänyt mitään tolkkua rupien repimisen keskeltä).

Minä ja M olimme yhtä mieltä siitä, että kirja parani huomattavasti puolen välin jälkeen. M sai elämäänkin uutta perspektiiviä: omat ärsytyksen aiheet eivät juuri tunnu miltään, kun miettii, millaista voisi olla ja millaista Euchridin elämä kirjassa oli. Löysimme myös jonkin hitusen verran sympatiaa Euchridia kohtaan, kun pohdimme sitä, miten hän yritti olla hyvä esimerkiksi pelastaessaan isänsä pyydystämiä eläimiä, mutta muuttui lopulta aivan isänsä kaltaiseksi ympäristön paineen alla.

Kirjan pohjimmaiseksi sanomaksi koimme sen, että (etelävaltiolaiset) uskonnolliset hihhulit ovat varsin pöljäkkeitä. ;)

Keskiarvoksi T:n antamasta nollasta tähdestä ja M:n ja minun antamista kolmesta päädyimme siis seuraavaan:

Nick Cave: Kun aasintamma näki Herran enkelin
*****

Seuraavana vuorossa on, kuten jo aiemmin on mainittu, M:n ehdottama Paulo Coelhon Portobellon noita. Lisäksi, koska seuraavaan tapaamiseen on vielä sen verran aikaa, jonossa odottaa myös T:n kirja, joka on John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen. Näitä kahta tulemme siis käsittelemään toukokuun aikana. :)


-E.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Portobellon Noita hankittu

Ostaa hurautin Paulo Coelhon Portobellon noidan. Löytyi Info-kirjakaupan alennuslaarista, vain 11,90 :-D

Kannessa lukee, että "Portobellon noita on luomoava kirja". Saas nährä.

- M.

torstai 18. maaliskuuta 2010

M ja seuraava kirja

M eli minä olenkin seuraavana kirjanvalitsemisvuorossa. Tällä kertaa en toteuta uhkailujani (Anna-Leena Härköstä tai Sofi Oksasta), vaan valitsen trendikkäästi Paulo Coelhon. Koska uskonto ja uskonnollisuus on ollut jostain syystä pinnalla Tokipiirissä, niin otetaan siihen yksi uusi katsantokanta Portobellon noidan myötä. Kirja on hieman vanhempi, joten luulisi että löytyy suht helposti kirjastoista.

Edellinen kirja taitaa olla vielä muilla pahasti kesken, lukekaahan se ensin loppuun :)

M.