E on päässyt nettipimennosta jälleen sivistyksen pariin, joten on aika päivittää lukukokemuksia.
On sanottava, että ennakko-odotukseni ruotsalaisesta kauhusta eivät olleet kovin kummoiset, mutta John Ajvide Lindqvist pääsi yllättämään positiivisesti. En muistakaan, milloin olisin törmännyt yhtä mukaansatempaavaan ja koskettavaankin tarinaan. Kauhua Ystävät hämärän jälkeen ei kovin paljon tarjonnut, mutta en pidä sitä mitenkään huonona asiana sinänsä. Pikemminkin tarina tuntui erityisen arkiselta ja realistiselta, toisin kuin vampyyriromaanit yleensä. Kuten muutkin ovat jo maininneet, myös vampyrismin biologinen selitys oli omalla tavallaan hyvin uskottavan ja järkeenkäyvän oloinen!
Yllättävää kirjassa oli myös sen eräänlainen vakavampi puoli, jossa käsiteltiin monia nykypäivän yhteiskunnan ongelmia pedofiliasta koulukiusaamiseen. Päähenkilö Oskar herätti väkisinkin voimakasta sympatian tunnetta hiljaisessa taistelussaan kiusaajiaan vastaan, ja itse ainakin hihkuin hurraata, kun Oskar lopulta asettui kiusaajiaan vastaan, ja myös lyödä mätkäytti yhden korvan verille.
Mitäpä muuta sitä voisi sanoa, kuin että Ystävät hämärän jälkeen on kovin mainio kirja! (Ja mainittakoon vielä, että itselleni oli erittäin suuri yllätys, kun huomasin kansiteksteistä kirjailijan olevan myös stand-up -koomikko.) Kiinnostukseni myös kirjailijan muuta tuotantoa kohtaan vain nousi loppua kohti, mikäs sen hauskempaa olisi kuin zombie-invaasio Tukholmassa?
-E.
Niin ja M:n kaipaama seuraavan kirjan julkistaminen tapahtukoon lähiaikoina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti