Zombeilua

Ylpeän zombineidon kanssa matkalla

Sain vihdoin ja viimein Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit luettua. Lisäykset, joiden tarkoitus oli ehkä viehättää nykyiseen väkivaltaiseen populaarikulttuuriin tottunutta lukijaa, koin lähinnä vastenmielisinä ja jopa typerinä.

Alkuperäisen teoksen lumoihin pääsin ajoittain, mutta tunnelman vääjäämättä rikkoi rujosti väliin puukotettu kohtaus, jossa joko viilleltiin zombeja ja/tai ihmisiä palasiksi tai haaveiltiin siitä.

Löysin kyllä muutaman kohdan, joista voin sanoa nauttineeni. Mieltäni kiehtoivat sekä yhden hahmoista muuttuminen Sanomattomaksi, että kuvaukset aivoista kukkakaaleina.

"Hän tarkkaili Darcya aina heidän vieraillessaan Rosingissa ja silloin, kun tämä vieraili Hunsfordissa, mutta tulokset jäivät laihoiksi, sillä hänen ajatuksensa harhautuivat tuon tuostakin toisiin aiheisiin, kuten siihen miltä tuntuisi iskeä hampaansa lämpimiin, mehukkaisiin, tuoreihin aivoihin".


- M.

Ärsyttää

Sain vihdoin käsiini tuon Tuhat loistavaa aurinkoa tässä alkuviikosta (kun tajusin hyödyntää lähi-pienkirjastoa, kaupungin pääkirjastosta kun tuota kirjaa ei edelleenkään saa lainattua, kuten ei yleensä mitään muutakaan). Kirja oli yllättävän nopea luettava, jotenkin kevyeen - tai ehkä populistiseen - tyyliin kirjoitettu. Eli siis luettu on. :)

Kirjan hahmot jäivät itselleni jotenkin etäisiksi ja pinnallisiksi, vaikka heidän taustoistaan ja ajatuksistaan kerrottiin hyvin paljon. Kirja oli kyllä hyvin koskettava, mutta pääasiassa se sai aikaan ärsytystä (kuten jo vähän uumoilin, kun M esitteli kirjan).Ärsyynnyin siitä, miten naiset alistuivat asemaansa, vaikka kirjan esittelyssä ylistettiin sen vahvoja naisia. Itse olisin hankkiutunut eroon Rashidista jo aika paljon aiemmin. Ärsyynnyin siitä, miten vain miesten elämällä oli merkitystä. Ärsyynnyin siitä, miten uskonnon nimissä tehdään edelleen niin paljon pahaa. Ärsyynnyin uskonnoista yleensä, vaikka tässäkin tapauksessa fundamentalistit vääristivät Koraanin sanomaa omia tarkoitusperiään varten. Mutta ärsytti silti! Ja välillä alkoi jo huvittaa kaikki ne säännökset, joita talibanit ilmoittivat lehtisissään:

"Kaikki miehet kasvattavat parran. Oikea mitta on vähintään nyrkin verran leuan alapuolelle. Jos ette noudata tätä teidät piestään.
...
Jos te pidätte papukaijoja, teidät piestään. Teidän lintunne tapetaan."

On se tarkkaa.

-E

Niin joo seuraava kirja...

Seuraavana luemmekin sitten Seth Grahame-Smithin (ja Jane Austenin) Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit. Kyseessä on tosiaankin Jane Austenin klassikkoromaani, johon on lisätty zombeja, taisteluita ja oksentamista.

 Etukäteen ajatus zombeista ja ninjailevista Elizabethista ja mr Darcystä tuntui hyvin hupaisalta, mutta mutta...
 Olen tämänkin kirjan jo ehtinyt lukea, kirjoittelen siitä lisää sitten vähän myöhemmin.

 "On tunnustettu tosiasia, että zombi, jolla on aivoja, tarvitsee lisää aivoja."

Ilmeisesti tämä kirja on ollut huikea menestys ja käännetty tieskuinkamonelle kielelle - ja leffaakin pukkaa tänä vuonna tulemaan.

 T

Itketystä...

Luin jo jokin aika sitten Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja voin paljastaa, etten ikuna ole itkenyt yhtä paljon kuin tämän kirjan aikana. Kirja oli erittäin koskettava ja luin sen ahmien yhdeltä istumalta (harvinainen saavutus minulta nykyään!). Näin jälkikäteen ajatellen kirjan henkilöhahmot olivat hitusen heppoisia, kirja oli muutenkin hyvin helppolukuinen. Toisaalta tämä ei haitannut lukukokemusta - eikä sekään, että osa juonenkäänteistä oli ennalta-arvattavia. (Ja takakannessa oli ihmeen pahasti spoilattu tuota kirjan juonta.)

Mitä tästä nyt kirjoittaisi. Päällimmäisenä käteen jäi tietysti suuttumus siitä, miten pahasti naisten oikeuksia vielä nykyaikanakin voidaan polkea. Ihmiskunta on sentään käynyt avaruudessa! Ja silti edelleen "miehen syyttävä sormi osoittaa aina naista", kuten Mariamin äiti tytärtään varoittaa. Mietin myös Mariamin ja Lailan erilaisten taustojen vaikutusta heidän elämäänsä. Mariamin lapsuudenkokemukset - epätasapainoinen äiti ja etäinen, ihailtu isä, joka särkee Mariamin sydämen - saavat aikaan sen, että hän ei osaa vaatia eikä toivoa enää elämältä mitään. Sen sijaan Laila, jolla on ollut läheinen ja lämmin suhde omaan isäänsä, ja joka on elänyt melko "normaalia" elämää ja kokenut ensirakkauden, ei suostu alistumaan, vaan toivoo tyttärelleen ja itselleen parempaa elämää.

Eli kovasti pidin, kirja antoi myös perspektiiviä siihen, miten pieniä omat huolet ovat.

 T

Aikamatkustajan vaimosta

Sain luettua tuon Aikamatkustajan vaimon harmillisesti pari päivää kokouksen jälkeen, mutta onpahan ainakin paljon puhuttavaa ensi kokouksessa. ;)

Tykästyin Niffeneggerin kirjoitustyyliin heti kirjan alusta lähtien, ja huomasin pian, että tämä on niitä kirjoja, joita ei meinaa millään malttaa laskea käsistään. Kuten muutkin ovat tainneet mainita, kirjan kerronta on hyvin kevyttä ja nopeaa luettavaa, vaikka välillä käsitteleekin melko raskaita aiheita. Henkilöhahmojen käymät keskustelut ja pohdiskelut ovat todella mielenkiintoista luettavaa ja luovat hahmoille samalla omanlaistaan syvyyttä ja todentuntua, jota ainakin itse jään monesti kirjoissa kaipaamaan.

Myös kirjan juoni ja tapahtumat olivat  mukaansatempaavia, ja aikamatkustuksen tieteelliset selitykset varsin taitavasti keksittyjä, vaikka niitä jotkut (nopean nettikatsauksen perusteella) olivatkin moittineet. Tosin, kuten M:kin taisi mainita, aikamatkustus ylipäätään ei kyllä kestä kovin yksityiskohtaista tarkastelua, sillä paradokseja syntyy aivan auttamatta. Itse en kuitenkaan niihin viitsinyt edes paneutua, sillä kirjan tärkein anti oli aivan jossain muualla. Loppuratkaisu (jos nyt sellaista sanaa voi käyttää, kun lopun tärkeimmät tapahtumat olivat tiedossa jo melko aikaisessa vaiheessa) ei saanut minussa aikaan muiden kuvailemia hillittömiä itkuiluja, kenties olin liian varautunut siihen. Mielestäni kirjan pohjavire oli lähes koko ajan hieman surumielinen, joten loppu ei siinäkään mielessä tullut kovin järkytyksenä.

En voi sanoa muuta, kuin että tämä oli aivan ehdottomasti yksi parhaita kirjoja, joita olen pitkään aikaan lukenut. Aikamatkustajan vaimo on moderni traaginen rakkaustarina, jossa kuolema ei aina tarkoita lopullisia hyvästejä, mutta on yhtä vääjäämätön kuin auringonlasku.

-E.

Arvosteluyhteenveto

Tähän astiset arvostelut, eniten tähtiä saanut ensimmäisenä:

Liikkuva linna ****
Suuri lammasseikkailu ****-
Ystävät hämärän jälkeen ***½
Jaakko ja jättipersikka ***-
Kun aasintamma näki Herran enkelin **
Portobellon noita *

Mitäs tästä voidaan päätellä? Voidaan vaikka puida aihetta yhdessä myöhemmin =)


Lisäksi, luettu ennen arvostelujärjestelmän kehittämistä:
Enkelipeli
Poika raidallisessa pyjamassa
Miehet jotka vihaavat naisia

Arvostelua odottaa tällä hetkellä:
Wreck this journal
Aikamatkustajan vaimo
Tuhat loistavaa aurinkoa

- kokosi M.

Tuhat loistavaa aurinkoakin luettu

En tässä vaiheessa spoilaa sen enempää (kirjan takakansi paljastaa jo itsessään mielestäni aivan liikaa juonesta), kuin että loppua kohti tarvitsin itse nenäliinoja. Paljon nenäliinoja. Itse asiassa menin lukemaan lopun vessaan, etten herätä nukkuvaa miestäni, koska itketti niin kovin. Ja huomasin juuri, että kirjan takakannessa on iso tahmea ripsiväritahra. Suosittelen vedenkestävää ripsiväriä kirjan lukemiseen.

Alku jätti minut jotenkin kylmäksi, mutta kun kertomuksessa vaihtui päähenkilö, tarinakin sai minut paremmin mukaansa.

Kirjassa oli aika paljon viittauksia siihen, kuka ja ketkä olivat kulloinkin vallassa, mutta nimet eivät sanoneet minulle mitään. Oikeastaan vasta talibanien aika alkoi kuulostaa tutulta.

Kannattaa varata nenäliinoja, ettei tarvitse pyyhkiä silmiä kirjan takakanteen...

Kirjassa talibanien lentolehtinen ohjeistaa naisia:

Naiset huomio:
Te pysytte kotonanne kaikkina vuorokauden aikoina. Naisen ei ole sopivaa vaellella päämäärättä kaduilla. Jos menette ulos, teillä täytyy olla mukananne mahran, miespuolinen sukulainen. Jos teidät tavataan kulkemasta yksin kadulla, teidät piestään ja lähetetään kotiin.
Te ette saa missään tapauksessa näyttää kasvojanne. Te peitätte itsenne burqalla ulos mennessänne. Jos ette tee näin, teidät piestään ankarasti.
Kosmetiikka on kielletty.
Korut on kielletty.
Te ette käytä vietteleviä vaatteita.
Te ette puhu ellei teitä puhutella.
Te ette katso miehiä silmiin.
Te ette naura julkisesti. Jos teette niin, teidät piestään.
...

- M.