Seuraavana luemmekin sitten Seth Grahame-Smithin (ja Jane Austenin) Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit. Kyseessä on tosiaankin Jane Austenin klassikkoromaani, johon on lisätty zombeja, taisteluita ja oksentamista.
Etukäteen ajatus zombeista ja ninjailevista Elizabethista ja mr Darcystä tuntui hyvin hupaisalta, mutta mutta...
Olen tämänkin kirjan jo ehtinyt lukea, kirjoittelen siitä lisää sitten vähän myöhemmin.
"On tunnustettu tosiasia, että zombi, jolla on aivoja, tarvitsee lisää aivoja."
Ilmeisesti tämä kirja on ollut huikea menestys ja käännetty tieskuinkamonelle kielelle - ja leffaakin pukkaa tänä vuonna tulemaan.
T
torstai 27. tammikuuta 2011
Itketystä...
Luin jo jokin aika sitten Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja voin paljastaa, etten ikuna ole itkenyt yhtä paljon kuin tämän kirjan aikana. Kirja oli erittäin koskettava ja luin sen ahmien yhdeltä istumalta (harvinainen saavutus minulta nykyään!). Näin jälkikäteen ajatellen kirjan henkilöhahmot olivat hitusen heppoisia, kirja oli muutenkin hyvin helppolukuinen. Toisaalta tämä ei haitannut lukukokemusta - eikä sekään, että osa juonenkäänteistä oli ennalta-arvattavia. (Ja takakannessa oli ihmeen pahasti spoilattu tuota kirjan juonta.)
Mitä tästä nyt kirjoittaisi. Päällimmäisenä käteen jäi tietysti suuttumus siitä, miten pahasti naisten oikeuksia vielä nykyaikanakin voidaan polkea. Ihmiskunta on sentään käynyt avaruudessa! Ja silti edelleen "miehen syyttävä sormi osoittaa aina naista", kuten Mariamin äiti tytärtään varoittaa. Mietin myös Mariamin ja Lailan erilaisten taustojen vaikutusta heidän elämäänsä. Mariamin lapsuudenkokemukset - epätasapainoinen äiti ja etäinen, ihailtu isä, joka särkee Mariamin sydämen - saavat aikaan sen, että hän ei osaa vaatia eikä toivoa enää elämältä mitään. Sen sijaan Laila, jolla on ollut läheinen ja lämmin suhde omaan isäänsä, ja joka on elänyt melko "normaalia" elämää ja kokenut ensirakkauden, ei suostu alistumaan, vaan toivoo tyttärelleen ja itselleen parempaa elämää.
Eli kovasti pidin, kirja antoi myös perspektiiviä siihen, miten pieniä omat huolet ovat.
T
Mitä tästä nyt kirjoittaisi. Päällimmäisenä käteen jäi tietysti suuttumus siitä, miten pahasti naisten oikeuksia vielä nykyaikanakin voidaan polkea. Ihmiskunta on sentään käynyt avaruudessa! Ja silti edelleen "miehen syyttävä sormi osoittaa aina naista", kuten Mariamin äiti tytärtään varoittaa. Mietin myös Mariamin ja Lailan erilaisten taustojen vaikutusta heidän elämäänsä. Mariamin lapsuudenkokemukset - epätasapainoinen äiti ja etäinen, ihailtu isä, joka särkee Mariamin sydämen - saavat aikaan sen, että hän ei osaa vaatia eikä toivoa enää elämältä mitään. Sen sijaan Laila, jolla on ollut läheinen ja lämmin suhde omaan isäänsä, ja joka on elänyt melko "normaalia" elämää ja kokenut ensirakkauden, ei suostu alistumaan, vaan toivoo tyttärelleen ja itselleen parempaa elämää.
Eli kovasti pidin, kirja antoi myös perspektiiviä siihen, miten pieniä omat huolet ovat.
T
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Aikamatkustajan vaimosta
Sain luettua tuon Aikamatkustajan vaimon harmillisesti pari päivää kokouksen jälkeen, mutta onpahan ainakin paljon puhuttavaa ensi kokouksessa. ;)
Tykästyin Niffeneggerin kirjoitustyyliin heti kirjan alusta lähtien, ja huomasin pian, että tämä on niitä kirjoja, joita ei meinaa millään malttaa laskea käsistään. Kuten muutkin ovat tainneet mainita, kirjan kerronta on hyvin kevyttä ja nopeaa luettavaa, vaikka välillä käsitteleekin melko raskaita aiheita. Henkilöhahmojen käymät keskustelut ja pohdiskelut ovat todella mielenkiintoista luettavaa ja luovat hahmoille samalla omanlaistaan syvyyttä ja todentuntua, jota ainakin itse jään monesti kirjoissa kaipaamaan.
Myös kirjan juoni ja tapahtumat olivat mukaansatempaavia, ja aikamatkustuksen tieteelliset selitykset varsin taitavasti keksittyjä, vaikka niitä jotkut (nopean nettikatsauksen perusteella) olivatkin moittineet. Tosin, kuten M:kin taisi mainita, aikamatkustus ylipäätään ei kyllä kestä kovin yksityiskohtaista tarkastelua, sillä paradokseja syntyy aivan auttamatta. Itse en kuitenkaan niihin viitsinyt edes paneutua, sillä kirjan tärkein anti oli aivan jossain muualla. Loppuratkaisu (jos nyt sellaista sanaa voi käyttää, kun lopun tärkeimmät tapahtumat olivat tiedossa jo melko aikaisessa vaiheessa) ei saanut minussa aikaan muiden kuvailemia hillittömiä itkuiluja, kenties olin liian varautunut siihen. Mielestäni kirjan pohjavire oli lähes koko ajan hieman surumielinen, joten loppu ei siinäkään mielessä tullut kovin järkytyksenä.
En voi sanoa muuta, kuin että tämä oli aivan ehdottomasti yksi parhaita kirjoja, joita olen pitkään aikaan lukenut. Aikamatkustajan vaimo on moderni traaginen rakkaustarina, jossa kuolema ei aina tarkoita lopullisia hyvästejä, mutta on yhtä vääjäämätön kuin auringonlasku.
-E.
Tykästyin Niffeneggerin kirjoitustyyliin heti kirjan alusta lähtien, ja huomasin pian, että tämä on niitä kirjoja, joita ei meinaa millään malttaa laskea käsistään. Kuten muutkin ovat tainneet mainita, kirjan kerronta on hyvin kevyttä ja nopeaa luettavaa, vaikka välillä käsitteleekin melko raskaita aiheita. Henkilöhahmojen käymät keskustelut ja pohdiskelut ovat todella mielenkiintoista luettavaa ja luovat hahmoille samalla omanlaistaan syvyyttä ja todentuntua, jota ainakin itse jään monesti kirjoissa kaipaamaan.
Myös kirjan juoni ja tapahtumat olivat mukaansatempaavia, ja aikamatkustuksen tieteelliset selitykset varsin taitavasti keksittyjä, vaikka niitä jotkut (nopean nettikatsauksen perusteella) olivatkin moittineet. Tosin, kuten M:kin taisi mainita, aikamatkustus ylipäätään ei kyllä kestä kovin yksityiskohtaista tarkastelua, sillä paradokseja syntyy aivan auttamatta. Itse en kuitenkaan niihin viitsinyt edes paneutua, sillä kirjan tärkein anti oli aivan jossain muualla. Loppuratkaisu (jos nyt sellaista sanaa voi käyttää, kun lopun tärkeimmät tapahtumat olivat tiedossa jo melko aikaisessa vaiheessa) ei saanut minussa aikaan muiden kuvailemia hillittömiä itkuiluja, kenties olin liian varautunut siihen. Mielestäni kirjan pohjavire oli lähes koko ajan hieman surumielinen, joten loppu ei siinäkään mielessä tullut kovin järkytyksenä.
En voi sanoa muuta, kuin että tämä oli aivan ehdottomasti yksi parhaita kirjoja, joita olen pitkään aikaan lukenut. Aikamatkustajan vaimo on moderni traaginen rakkaustarina, jossa kuolema ei aina tarkoita lopullisia hyvästejä, mutta on yhtä vääjäämätön kuin auringonlasku.
-E.
torstai 30. joulukuuta 2010
Arvosteluyhteenveto
Tähän astiset arvostelut, eniten tähtiä saanut ensimmäisenä:
Liikkuva linna ****
Suuri lammasseikkailu ****-
Ystävät hämärän jälkeen ***½
Jaakko ja jättipersikka ***-
Kun aasintamma näki Herran enkelin **
Portobellon noita *
Mitäs tästä voidaan päätellä? Voidaan vaikka puida aihetta yhdessä myöhemmin =)
Lisäksi, luettu ennen arvostelujärjestelmän kehittämistä:
Enkelipeli
Poika raidallisessa pyjamassa
Miehet jotka vihaavat naisia
Arvostelua odottaa tällä hetkellä:
Wreck this journal
Aikamatkustajan vaimo
Tuhat loistavaa aurinkoa
- kokosi M.
Liikkuva linna ****
Suuri lammasseikkailu ****-
Ystävät hämärän jälkeen ***½
Jaakko ja jättipersikka ***-
Kun aasintamma näki Herran enkelin **
Portobellon noita *
Mitäs tästä voidaan päätellä? Voidaan vaikka puida aihetta yhdessä myöhemmin =)
Lisäksi, luettu ennen arvostelujärjestelmän kehittämistä:
Enkelipeli
Poika raidallisessa pyjamassa
Miehet jotka vihaavat naisia
Arvostelua odottaa tällä hetkellä:
Wreck this journal
Aikamatkustajan vaimo
Tuhat loistavaa aurinkoa
- kokosi M.
tiistai 28. joulukuuta 2010
Tuhat loistavaa aurinkoakin luettu
En tässä vaiheessa spoilaa sen enempää (kirjan takakansi paljastaa jo itsessään mielestäni aivan liikaa juonesta), kuin että loppua kohti tarvitsin itse nenäliinoja. Paljon nenäliinoja. Itse asiassa menin lukemaan lopun vessaan, etten herätä nukkuvaa miestäni, koska itketti niin kovin. Ja huomasin juuri, että kirjan takakannessa on iso tahmea ripsiväritahra. Suosittelen vedenkestävää ripsiväriä kirjan lukemiseen.
Alku jätti minut jotenkin kylmäksi, mutta kun kertomuksessa vaihtui päähenkilö, tarinakin sai minut paremmin mukaansa.
Kirjassa oli aika paljon viittauksia siihen, kuka ja ketkä olivat kulloinkin vallassa, mutta nimet eivät sanoneet minulle mitään. Oikeastaan vasta talibanien aika alkoi kuulostaa tutulta.
Kirjassa talibanien lentolehtinen ohjeistaa naisia:
Naiset huomio:
Te pysytte kotonanne kaikkina vuorokauden aikoina. Naisen ei ole sopivaa vaellella päämäärättä kaduilla. Jos menette ulos, teillä täytyy olla mukananne mahran, miespuolinen sukulainen. Jos teidät tavataan kulkemasta yksin kadulla, teidät piestään ja lähetetään kotiin.
Te ette saa missään tapauksessa näyttää kasvojanne. Te peitätte itsenne burqalla ulos mennessänne. Jos ette tee näin, teidät piestään ankarasti.
Kosmetiikka on kielletty.
Korut on kielletty.
Te ette käytä vietteleviä vaatteita.
Te ette puhu ellei teitä puhutella.
Te ette katso miehiä silmiin.
Te ette naura julkisesti. Jos teette niin, teidät piestään.
...
- M.
Alku jätti minut jotenkin kylmäksi, mutta kun kertomuksessa vaihtui päähenkilö, tarinakin sai minut paremmin mukaansa.
Kirjassa oli aika paljon viittauksia siihen, kuka ja ketkä olivat kulloinkin vallassa, mutta nimet eivät sanoneet minulle mitään. Oikeastaan vasta talibanien aika alkoi kuulostaa tutulta.
 |
| Kannattaa varata nenäliinoja, ettei tarvitse pyyhkiä silmiä kirjan takakanteen... |
Kirjassa talibanien lentolehtinen ohjeistaa naisia:
Naiset huomio:
Te pysytte kotonanne kaikkina vuorokauden aikoina. Naisen ei ole sopivaa vaellella päämäärättä kaduilla. Jos menette ulos, teillä täytyy olla mukananne mahran, miespuolinen sukulainen. Jos teidät tavataan kulkemasta yksin kadulla, teidät piestään ja lähetetään kotiin.
Te ette saa missään tapauksessa näyttää kasvojanne. Te peitätte itsenne burqalla ulos mennessänne. Jos ette tee näin, teidät piestään ankarasti.
Kosmetiikka on kielletty.
Korut on kielletty.
Te ette käytä vietteleviä vaatteita.
Te ette puhu ellei teitä puhutella.
Te ette katso miehiä silmiin.
Te ette naura julkisesti. Jos teette niin, teidät piestään.
...
- M.
maanantai 27. joulukuuta 2010
Aikamatkustajasta
Huomasin, etten ollut vielä kirjoitellut lainkaan tuntoja Aikamatkustajan vaimosta tänne. Kirja taitaa olla, kuten T:kin totesi, tähän mennessä pidetyin tokipiirin kirjavalikoimasta.
Pidin kirjan tyylistä, kirjoitustavasta ja tavasta kuvailla tapahtumia kahden eri ihmisen näkökulmasta. Pidin myös siitä pohjavireestä, että koko ajan vanhennutaan ja lopulta kuollaan pois, vaikkakin se sai vähän itkeskelemäänkin kirjaa lukiessa. Lisäksi minua surettivat Henryn äidin kohtalo, ja se miten hän palasi äidin kuolinhetkeen yhä uudestaan. Myös kuvaukset Clairen perheestä ja hänen äitisuhteestaan saivat minut myötäelämään voimakkaasti.
Pidin myös parisuhdekuvauksesta, se ei onneksi ollut liian siirappista. Päähenkilöt rakastivat toisiaan, mutta silti heillä oli kriisejä, ja Claire totesikin jossakin kohti, että välillä on ihan mukava olla ilman Henryä.
Aikamatkailu sinällään ei taida kestää tarkempaa pohdiskelua. Ihmettelin myös, ettei aikamatkailusta noussut kirjassa sen suurempaa kohua, vaikka aika moni siitä loppujen lopuksi tiesi.
Kirjan lopustakin minulla on muutama sananen sanottavana, mutta odottakoon se siihen, että E:kin saa kirjan luettua :)
"Eikö kuitenkin ole parempi olla todella onnellinen edes lyhyen aikaa, vaikka onni olisikin katoavaista, kuin olla vain okei koko elämänsä?" Yritän saada hänet ajattelemaan.
Henryn isä katselee minua. Hän vetää kätensä pois kasvoiltaan ja tuijottaa minua hiljaa. Sitten hän sanoo: "Olen usein pohtinut sitä. Oletko tosiaan tuota mieltä?"
-M.
Pidin kirjan tyylistä, kirjoitustavasta ja tavasta kuvailla tapahtumia kahden eri ihmisen näkökulmasta. Pidin myös siitä pohjavireestä, että koko ajan vanhennutaan ja lopulta kuollaan pois, vaikkakin se sai vähän itkeskelemäänkin kirjaa lukiessa. Lisäksi minua surettivat Henryn äidin kohtalo, ja se miten hän palasi äidin kuolinhetkeen yhä uudestaan. Myös kuvaukset Clairen perheestä ja hänen äitisuhteestaan saivat minut myötäelämään voimakkaasti.
Pidin myös parisuhdekuvauksesta, se ei onneksi ollut liian siirappista. Päähenkilöt rakastivat toisiaan, mutta silti heillä oli kriisejä, ja Claire totesikin jossakin kohti, että välillä on ihan mukava olla ilman Henryä.
Aikamatkailu sinällään ei taida kestää tarkempaa pohdiskelua. Ihmettelin myös, ettei aikamatkailusta noussut kirjassa sen suurempaa kohua, vaikka aika moni siitä loppujen lopuksi tiesi.
Kirjan lopustakin minulla on muutama sananen sanottavana, mutta odottakoon se siihen, että E:kin saa kirjan luettua :)
"Eikö kuitenkin ole parempi olla todella onnellinen edes lyhyen aikaa, vaikka onni olisikin katoavaista, kuin olla vain okei koko elämänsä?" Yritän saada hänet ajattelemaan.
Henryn isä katselee minua. Hän vetää kätensä pois kasvoiltaan ja tuijottaa minua hiljaa. Sitten hän sanoo: "Olen usein pohtinut sitä. Oletko tosiaan tuota mieltä?"
-M.
Aikamatkustajan vaimo
Aikamatkustajan vaimo oli erittäin hyvä ja liikuttava kirja. Itkeskelin melkoisesti sitä lukiessani, joten on suositeltavaa hankkia paljon nenäliinoja, kun aikoo lukea sen. Kirja kertoo Claresta ja aikamatkailevasta kirjastonhoitajasta Henrystä, jotka ovat pariskunta. Tavatessaan Henryn ensimmäisen kerran Clare on vasta 6-vuotias ja aikamatkalla oleva Henry 36. Samassa ajassa ollessaan heillä on kahdeksan vuotta ikäeroa. Aikasiirtymähäiriö paiskoo Henryä menneisyyteen ja välillä myös tulevaisuuteen.
Kirja oli äärettömän mukaansatempaiseva ja hyvin kirjoitettu. Henkilöt tuntuvat aidoilta ja heidän kohtalostaan välittää oikeasti. Koska satun olemaan hitusen bibliofiili, pidin kovasti myös siitä, että Henry oli kirjastonhoitaja :) Kirjassa oli muutenkin miellyttävän kultturelli ilmapiiri, henkilöt keskustelivat sujuvasti filosofiasta ja siteerasivat runoja ja muuta. Ja Claren hahmo oli kiinnostava lapsi-nainen, vähän samaan tyyliin kuin Endymionin Aenea tai Dyynin Alia.
Ehdottomasti tähänastisista kirjapiirin kirjoista paras :)
PS. Täytyy tähän väliin hehkuttaa tuota hienoa Tokipiiri-kassia, jonka joulupukki toi! Vähänkö ihana! T aikoo ainakin käyttää sitä ihan kaikkialla :)
T
Kirja oli äärettömän mukaansatempaiseva ja hyvin kirjoitettu. Henkilöt tuntuvat aidoilta ja heidän kohtalostaan välittää oikeasti. Koska satun olemaan hitusen bibliofiili, pidin kovasti myös siitä, että Henry oli kirjastonhoitaja :) Kirjassa oli muutenkin miellyttävän kultturelli ilmapiiri, henkilöt keskustelivat sujuvasti filosofiasta ja siteerasivat runoja ja muuta. Ja Claren hahmo oli kiinnostava lapsi-nainen, vähän samaan tyyliin kuin Endymionin Aenea tai Dyynin Alia.
Ehdottomasti tähänastisista kirjapiirin kirjoista paras :)
PS. Täytyy tähän väliin hehkuttaa tuota hienoa Tokipiiri-kassia, jonka joulupukki toi! Vähänkö ihana! T aikoo ainakin käyttää sitä ihan kaikkialla :)
T
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)