Sain Miehet jotka vihaavat naisia luettua. Kirja vei mukanaan, oli jännittävästi kirjoitettu ja Lisbeth varsin mielenkiintoinen henkilö.
Paljastan tässä vaiheessa vain vähän, koska muut eivät vielä nähtävästi ole kirjaa aloittaneetkaan. Alku ja loppu laahasivat ja sortuivat liiallisiin detaljeihin ja jankkaamisen, keskiosa oli sujuvaa ja mukaansatempaisevaa kerrontaa. Myös naisten yhteiskunnallisen aseman kuvailu ja heihin kohdistuvat väkivaltafaktat(?) herättivät ajatuksia.
Jälkeenpäin oli vähän "likainen" olo. Ihan kuin olisi tirkistellyt.
- M
perjantai 20. marraskuuta 2009
torstai 19. marraskuuta 2009
Nainen, joka ei vihaa miehistä Miehet jotka vihaavat naisia -kirjaa
Kirjan alku ei vaikuttanut lupaavalta. Faktaa, prosenttilukuja, yritysostoja ruotsin kruunuissa ja päähenkilö, johon ei voi samaistua.
Rämmittyäni yli alkupaatoksen upottavan suon, kirja alkoi rokkaamaan kuin raivo härkä. Suljetun tilan dilemma, saari ja katoamismysteeri! Sekä erittäin sympaattista ruotsalaisen pikkukylän ja paukkuvan pakkasen kuvailua.
Ei voi kuin nauttia. Tämä ilta meneekin sitten näissä merkeissä...
- M.
Rämmittyäni yli alkupaatoksen upottavan suon, kirja alkoi rokkaamaan kuin raivo härkä. Suljetun tilan dilemma, saari ja katoamismysteeri! Sekä erittäin sympaattista ruotsalaisen pikkukylän ja paukkuvan pakkasen kuvailua.
Ei voi kuin nauttia. Tämä ilta meneekin sitten näissä merkeissä...
- M.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Seuraavaa putkeen
Seuraavaksi M:n yksimielisellä päätöksellä jalkaudumme Stieg Larssonin "Miehet jotka vihaavat naisia" pariin. Kirjan takakansi lupaa Vetävää jännitystä, karmivia paljastuksia! Ei kuulosta kovin korkeakulttuuriselta, mutta ei tuomita ennen kuin tutkittu. Onhan kyseinen kirja sentään palkittu parhaana pohjoismaisena dekkarina vuonna 2006.
Seuraava kokoontuminen, jossa käsitellään Poika raidallisessa pyjamassa sekä Miehet jotka vihaavat naisia, on luultavasti joulun aikoihin, johtuen M:n muuttokiireistä.
- M.
Seuraava kokoontuminen, jossa käsitellään Poika raidallisessa pyjamassa sekä Miehet jotka vihaavat naisia, on luultavasti joulun aikoihin, johtuen M:n muuttokiireistä.
- M.
lauantai 7. marraskuuta 2009
T pohdiskelee
Luin tuon Poika raidallisessa pyjamassa muutaman päivän E:n jälkeen (en siis minäkään saanut kirjastosta kyseistä kirjaa). Olen vain sattumoisin toisia hitaampi tämän kirjoittamisen kanssa...
Ei siitä mihinkään pääse - Poika raidallisessa pyjamassa on surullinen. Kirjan takakannessa ei varsinaisesti kerrota juonesta mitään, koska se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. Tosin tiesin etukäteen, että kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja käsittelee holokaustia. Kirjan päähenkilö on yhdeksänvuotias Bruno-poika, joka on ikäisekseen poikkeuksellisen naiivi. Brunon viattomuus ja naiivius korostavat vaikuttavasti hänen ympärillään tapahtuvia kauheuksia, jotka lukija osaa kuvitella liiankin hyvin.
Kirja vaikutti minuun vahvemmin kuin olin osannut odottaa. Sen tapahtumat jäivät kaihertamaan pitkäksi aikaa. Välittömästi kirjan lukemista seuranneena yönä itkeskelin pitkän tovin, kun ajattelin pientä höpsöä Bruno-parkaa ja mietin, miten kamalaa olisi, jos omat pienet höpsöt lapseni joutuisivat vastaavanlaiseen tilanteeseen. Suuri osa kirjan vaikuttavuudesta johtuukin siitä, että se pakottaa astumaan viattomien uhrien asemaan.
P.S. Tämä kirja pakolliseksi luettavaksi kaikkiin kouluihin, jooko?
T
Ei siitä mihinkään pääse - Poika raidallisessa pyjamassa on surullinen. Kirjan takakannessa ei varsinaisesti kerrota juonesta mitään, koska se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. Tosin tiesin etukäteen, että kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja käsittelee holokaustia. Kirjan päähenkilö on yhdeksänvuotias Bruno-poika, joka on ikäisekseen poikkeuksellisen naiivi. Brunon viattomuus ja naiivius korostavat vaikuttavasti hänen ympärillään tapahtuvia kauheuksia, jotka lukija osaa kuvitella liiankin hyvin.
Kirja vaikutti minuun vahvemmin kuin olin osannut odottaa. Sen tapahtumat jäivät kaihertamaan pitkäksi aikaa. Välittömästi kirjan lukemista seuranneena yönä itkeskelin pitkän tovin, kun ajattelin pientä höpsöä Bruno-parkaa ja mietin, miten kamalaa olisi, jos omat pienet höpsöt lapseni joutuisivat vastaavanlaiseen tilanteeseen. Suuri osa kirjan vaikuttavuudesta johtuukin siitä, että se pakottaa astumaan viattomien uhrien asemaan.
P.S. Tämä kirja pakolliseksi luettavaksi kaikkiin kouluihin, jooko?
T
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Vihdoin Poika raidallisessa pyjamassa
Pitkään kestänyt metsästys tuli vihdoin päätökseen, kun sain kirjan luettavaksi M:ltä. Liekö kirjapiirin suosiota, mutta Poika raidallisessa pyjamassa on ollut hyvin tiiviisti lainassa viime aikoina kaikissa lähipiirin kirjastoissa.
Nuorten kirja kun on, Poika raidallisessa pyjamassa on todella nopealukuinen ja yksinkertaisesti kirjoitettu. Sisältöä alkaa oikeastaan tarkemmin miettimään vasta, kun on päässyt kirjan - kuten M:kin sanoi, ennalta-arvattavaan - loppuun asti. Tuskin sellaista keskitysleireistä ja natsi-Saksasta kertovaa kirjaa onkaan, joka päättyisi järin onnellisesti.
En voi kiistää, etteikö kirja olisi ollut hyvin koskettava. Olihan se. Itseäni alkoi kuitenkin ajoittain ärsyttämään Brunon itsekkyys ja itsekeskeisyys, joka oli pojan iänkin huomioon ottaen hieman liioiteltua. Itselläni ei ole kokemusta siitä, millaista on olla 9-vuotias poika, mutta jotenkin tuntuu, että kirjailijalla on hieman liioitellun negatiivinen muistikuva lasten kyvystä tuntea empatiaa toisiaan kohtaan. Muilta osin naiivi katsantokanta sopi kirjan teemaan ja kerrontaan mainiosti.
Sitä en ymmärrä, miksei kukaan halunnut selittää Brunolle kunnolla, keitä nuo lapset, isät ja isoisät aidan toisella puolella olivat. Jos he tunsivat olevansa oikeassa, ei kai tuossakaan olisi pitänyt olla mitään salattavaa tai hävettävää heidän mielestään. Luulisi kasvatuksen olleen tuohon aikaan sellaista, ettei yhdellekään saksalaiselle lapselle olisi jäänyt epäselväksi, mikä on yhteiskunnan järjestys ja kenen joukoissa hän seisoo; muutenhan lapsi olisi saattanut kyseenalaistaa tuon koko järjestyksen.
M:n kanssa olen samaa mieltä myös siitä, että kirjan loppusanat olivat melko typerät ja alleviivaavat. Kyllä kirjan pointti tuli itselleni selväksi ilmankin.
Ajatukseni ovat nyt keskittyneet melko paljon kaikkeen siihen, mikä oli mielestäni negatiivista kirjassa, mutta kokonaisuutena pidin siitä melko paljon. Ehkä voisin tarkastaa vielä kirjasta tehdyn elokuvankin, vaikka tuskin se tekee oikeutta kirjalle ja sen naiivin viattomalle tunnelmalle.
Loppuhuomautuksena vielä sanottakoon, että minua jäi häiritsemään hieman se, onko Isän tarkoitus olla jonkinlainen versio Rudolf Hössistä, vai onko yhteys häneen vain minun kuvitelmaani, joka on seurausta siitä, että kirjassa yhdistetään sanat komendantti ja Auschwitz.
-E.
lauantai 24. lokakuuta 2009
Kirja luettu yhdellä istumalla
Päähenkilö, Bruno, on sympaattinen, hyväkäytöksinen pikkupoika. Hän ei ymmärrä, miksi heidän täytyi muuttaa Aus-vitsiin (mikä siinä on se vitsi?), miksi Hillerin suosio on Isälle niin tärkeää, ja miksi aidan toisella puolella asuu poikia, isiä, ja isoisiä pyjamat päällä - eikä heidän kanssaan saa leikkiä. Lopussa en itkenyt, olin arvannutkin miten siinä käy. Mutta hieman surumieliseksi tulin.
Aihetta on käsitelty pienen pojan näkökulmasta, mikä on varmasti hyvä valinta. Poika ihmettelee nuoruuden viattomuudella ympärillä olevaa maailmaa. Ja pistäähän se ihmettelemään, aikuistakin ihmistä. Näin sieluni silmin yhä laihtuvat, lannistetut juutalaiset, ja remuavat, ylimieliset natsit.
Kirjan lopussa on hieman tyhmät loppusanat. Miksi selitellä kirjoittamisiaan?
(Kuvassa ko. kirja ja E:n kanssa tehdyt muffinsit)
-M.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)