Ensipuraisu Kvanttivarkaaseen

Kymmenisen sivua Kvanttivarasta, ja jouduin lähettämään kirjan valinneelle E:lle seuraavanlaisen tekstiviestin: "Voi jestas mikä tokipiiri-kirja... Tästä tulee pitkä taistelu :)"

-M

"Hän ei ole vielä tottunut zokujen tapaan kommunikoida kuptaamalla." (sivu 55)

Kausaliteettien tahmea verkko

Hyvän kirjan tunnistaa ehdottomasti siitä, että sitä lukee vielä aamukahdelta silmät väsymyksestä verestäen, vaikka tietää, että aamulla on pakko herätä kuudelta ja lähteä töihin. Ahmaisin Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -kirjan melkein yhdeltä istumalta ja se oli aivan hemmetin hyvä kirja! Ironinen ja syvällinen ja täynnä kirjallisia viittauksia (joista minunlaiseni pieni kirjanörtti pitää kovasti).

Kirjassa oltiin kaikenlaisten perimmäisten kysymysten äärellä, mutta niitä käsiteltiin lumoavan vinksahtaneesti ja uudenlaisesta vinkkelistä. Olen lukenut kauhua ja fantasiaa ala-asteikäisestä asti (ensimmäisen Kingini taisin lukea kymmenvuotiaana) ja on hienoa lukea pitkästä aikaa kirjaa, joka onnistuu tuomaan kyseisiin genreihin jotain uutta ja omanlaistaan.

Näin lopuksi haluan vielä todeta, että Lukija on ehkä kiehtovin kirjallinen hahmo ikinä.

T, joka kirjoittaisi mieluusti analyyttisemmin ja enemmän, muttakun nelivuotias on sitä mieltä, että äiti saisi keskittyä lomapäivänään mieluummin starwarslego-ukkoihin kuin tietsikkaan (ja on tietenkin oikeassa)

Kaksi hyvää kirjaa

Melkein voisin todeta, että ainakin yhden tokipiiriläisen ns. suomi-kammo on nyt selätetty! Onnistuin nimittäin lukemaan en vain yhden, vaan KAKSI hyvää suomalaista kirjaa. Nämä kirjat tosin menevät Sivuhorinoiksi, sillä kukaan tokipiiriläisistä ei käyttänyt näihin valitsemisvuoroaan (valitsemme siis vuorotellen kirjan, jonka kaikki lukevat, ja sitten siitä keskustellaan). Varsinainen tokipiiri-kirja, E:n valitsema Kvanttivaras on minulla tietysti vielä lukematta. Toivottavasti hyvien suomalaisten teosten putki jatkuu sen myötä.

1. Sielut kulkevat sateessa / Pasi Ilmari Jääskeläinen

Kirja suorastaan imaisi mukaansa. Jonkinlainen taustajännite pysyi alusta alkaen, ja lukijan oli vaikea laskea kirjaa käsistään. Kirjailijan näimme aiemmin Helsingin Kirjamessuilla, mutta kirja ei oikeastaan tarvinnut sympaattisesta kirjailijasta tulleita "lisäpisteitä", sillä se oli pelkästään kirjanakin oikein hyvä. Sielut kulkevat sateessa on täynnä maagista realismia ja mystiikkaa, "tämä voisi tapahtua minulle" -tunteella pohjustettuna, ja onpa siinä esitetty ratkaisu myös siihen, mitä Taivaasta voisi löytyä. Ainoa, jolle kirjaa suosittelisin varauksella, olisi joku, joka on nuorempana päätynyt aborttiin. Kokonaisuudessaan pidin siitä, että kirja oli pelottava. Ja erityisen karmivina pidin niitä sateessa kulkevia sieluja!

2. Puhdistus / Sofi Oksanen

Puhdistus sai minut kiukkuiseksi - ei kiukkuiseksi kirjailijalle eikä teokselle, joka ansaitsee kaikki saamansa kehut, vaan kiukkuiseksi miehille, jotka harjoittavat alistamista ja väkivaltaa muita, erityisesti naisia kohtaan. Päähenkilöt olivat kokeneet kaikenlaista, raiskauksia, hyväksikäyttöä ja pelkoa. Juonikuvio oli jonkinverran monimutkainen, ja tarinan myötä paljastui palasia. Ja vasta tarinan loputtua, ns. liitteistä paljastui jotakin, jota en osannut edes epäillä. En itse tunne juurikaan Viron historiaa, mutta tämän kirjan myötä olen edes vähän viisaampi. Viisaampi olen myös sen suhteen, miksi Puhdistus on niin suosittu. Se on hyvä kirja!

- M.

Kirjamessuilla oli niin mukavaa!

Koska T omi itselleen Kirjamessuilla ilmaan ponnahtaneen hyvän otsikon tulevaa käyttöä varten, oli minun tyytyminen ylläolevaan hieman latteampaan, vaikkakin ihan todenmukaiseen, otsikkoon. Kirjamessuilla oli niin mukavaa! Siitä todisteena hieman kuvasatoa:



E ytimessä, eli kirjojen äärellä

T ja hieno Blogger-nimikylttimme, jonka saimme Atenalta, joka ystävällisesti kutsui meidät paikalle

M vauhdikkaana kirjailijatapaamisessa


Pääsimme siis kutsuttuina osallistumaan Pasi Ilmari Jääskeläisen "Sielut kulkevat sateessa" -tilaisuuteen. Kyseinen kirjailija ei ollut meille entuudestaan tuttu, mutta vaikutti niin sympaattiselta ja sanavalmiilta, että epäilen, että kirjakin tulee saamaan tokipiiriläisiltä hyvän vastaanoton!

- Raportoi M, joka päätyi hankkimaan messuilta sekä kirjoja että kortteja seuraavasti:

Parantaja

 Kokoustimme pitkäksi venyneen tauon jälkeen M:n luona kirjamessujen jälkeisissä tunnelmoinneissa (messu-aiheisia postauksia lienee luvassa). Keskustelimme Antti Tuomaisen Parantaja- kirjasta, jonka luimme kaikki jo kesällä, joten aivan tuoreessa muistissa kirja ei ollut.

Tykkään asioista, jotka ovat rouheita. Ehkä siksi pidin Parantaja- kirjasta huomattavasti enemmän kuin muut tokipiiriläiset. Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen kirjan synkeän kaunis tunnelma. Ilmastonmuutoksen kourissa kipuileva sateinen Helsinki hetkeä ennen tuhoa ja epätietoisuuden kalvama mies toivottomalta tuntuvalla etsintäretkellään. Pelkistetty puhekielinen teksti käy tarinaan kuin nyrkki silmään.

Elämän merkitykselliset hetket ovat tapahtuessaan niin ohikiitävän lyhyitä ja itsestään selviä, että ne tulee kuitattua murahduksella tai hymähdyksellä.

Toisaalta E ja M kokivat puhekielisyyden jotenkin häiritsevänä. Koko kirjapiiristelyssä hienointa ja hauskinta onkin se, kuinka eri tavalla kirjan voi kokea ja lukea. Tähtiä:

*** ja 1/2

Loppuun vielä lisäisin, että aloitin Kvanttivarkaan, joka näin äkkiseltään muistuttaa kerronnallisesti Iain Banksiä. Hmm. 

T

Vihdoin posti toi paketin!

Kvanttivaras on osoittautunut yllättävän vaikeaksi hankittavaksi (eikä vähiten oman pöhköyden vuoksi). Kirja löytyi lähikirjaston valikoimasta, ja oli vielä lainattavissakin. Jotenkin minulta jäi vain tiedostamatta - vaikka tiesin kyllä - että seudun kirjastot ovat kaikki kiinni syyskuun ajan. Joten kirja jäi odottamaan lokakuuta. Kun sitten lokakuu koitti, ja aloin kirjan saatavuutta tutkailla uudemman kerran, olikin joku sen kerennyt viemään nenäni edestä. Täytyi siis pistää kirja tilaukseen ja odottaa vähän lisää. Vihdoin tällä viikolla kirja tipahti postiluukusta!

Valitettavasti en kyllä ehdi lukea sitä loppuun asti ennen viikonlopun kokoustamista, mutta ehkä piirillä riittää muutakin puitavaa. Kuten jalkautuminen Helsingin kirjamessuille.

Kvanttivarasta odotellessa luennassa on ollut mm. Bernard Cornwellin viikinkisarja (siitä myöhemmin lisää), sekä alla näkyvä World War Z.

Elokuva oli viihdyttävää zombihässäköintiä, joka sai miettimään taas vaihteeksi oman kodin turvallisuutta zombiapokalypsin varalta. Kirja puolestaan oli aivan eri maata. Siinä kuljettiin haastattelijan mukana ympäri maapallon kuulemassa henkiinjääneiden kertomuksia, alkaen siitä, kun tartunta oli vasta huhu, jota kukaan ei uskonut. Erittäin mielenkiintoinen kirja, johon ehdottomasti kannattaa tutustua!

-E.

New Bad Future

Aikaa on jo vierähtänyt siitä hetkestä, kun M ja E seisoivat Geirangerilla, ja Parantaja siirtyi kädestä toiseen. Luin kirjan reissatessamme Norjassa, makoillen teltan viileässä ilmassa. On helppo ymmärtää, miksi ihmiset kirjassa pakenivat kurjuutta nimenomaan Norjaan, keskelle jylhän kauniita maisemia.

Kuten on varmaan tullut selväksi, dystopiat vetoaa kovasti piiriläisiin, mikä varmisti mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Toisaalta suomalainen kaunokirjallisuus.... sanotaan nyt, että vetoaa himpsusti vähemmän. :D

Kirja oli kuitenkin suhteellisen positiivinen yllätys. Se kuvasi tulevaisuutta, jossa asiat ovat menossa huonompaan suuntaan, yhteiskunta on rapistumassa, mutta jotain entisestä on vielä jäljellä. On helppo ajatella, että näin se todellisuudessa menisi, hitaasti, mutta vääjäämättä.

Kirjan dekkari-osuus jätti kyllä toivomisen varaan, se tuntui vähän liian yksinkertaiselta, vähän kuin sivuseikalta, johon on turha panostaa enemmän kuin on tarvetta.

Toisaalta pohjalla paistoi usko ihmisiin ja rakkauteen, mikä oli jotenkin yllättävä, ja kirjan muuhun tunnelmaan tavallaan epäsopiva teema. Mutta mukavaa vaihtelua yleensä vallitsevalle kyynisyydelle! (vrt. Tie, jossa grillailtiin toisia ihmisiä...)

Kun nyt on vauhtiin päästy, niin ajattelin edelleen jatkaa tätä Suomi-putkea. Siksi valitsin seuraavaksi kirjaksi Hannu Rajaniemen esikoisteoksen Kvanttivaras. (vaikka oikeastaan se onkin käännöskirjallisuutta...) Saa nähdä, miten suomalainen scifi uppoaa.

-E.