Jouluinen kokous

Kirjapiirimme kokoontui 25.12. mummolassa. Käsittelyssä oli Roald Dahlin Jaakko ja jättipersikka. T ja M eivät malttaneet olla keskustelematta myös "älyttömän hyväksi" todetusta Aikamatkustajan vaimosta, vaikka E ei ollut ehtinyt lukea sitä kokonaan. M esitteli myös seuraavan kirjavalintansa, Tuhat loistavaa aurinkoa. Ja kuten M:n lähettämästä kuvasta huomaa, tarjolla oli jouluisa valikoima suklaata (ainakin Brunbergin tryffeleitä, Geishoja, Fazermintejä, Julioita ja Dumleja) sekä lisäksi pikkuleipiä :)

 Jaakko ja jättipersikka ei oikein onnistunut voittamaan kirjapiirin suosiota, eniten ärsytystä aiheutti väkisin väännetyt riimittelyt , Amerikka-hapatus - Amerikka on onnen ihmemaa, jonne seilataan jättipersikalla, sekä häijy huumori. Tähtiä kirja sai yhteensä ***-.

 Aikamatkustajan vaimo puolestaan todettiin yksimielisesti kirjapiirissämme luetuista kirjoista parhaaksi. Pohdimme tosin hieman aikamatkailuun liittyviä paradokseja, mutta totesimme sen sitten hyödyttömäksi. Kirja oli suhteellisen kevyesti kirjoitettu, mutta monikerroksinen. Käsittelemme kirjaa tarkemmin seuraavassa kokouksessamme, joka toivottavasti pidetään tammikuussa.

 Seuraava kirja on siis Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, jota on mainostettu hyvin liikuttavaksi kirjaksi. E tosin epäili, että aihepiiri saattaa ennemmin ärsyttää kuin itkettää. Saas nähdä, kuinka käy :) T ja M ainakin itkeskelivät jo Aikamatkustajan vaimoa lukiessaan...

Kuva joulupäivän tokipiiri-kokouksesta

T toimi sihteerinä (ja T:n tytär sihteeri-lintuna), ja minä eli M olin valokuvaaja.

T tekee muistiinpanoja

Joululahjakassit - kaikille samanlaiset mutta erivärisillä teksteillä

- M.

Kirjat saapuivat ja aikamatka aloitettu

Kaikki kolme edellisessä tekstissä mainittua kirjaa saapuivat tänään. Luin Niffeneggerin kirjasta jokusen sivun. Aikamatkailun ajatus tuntuu jännittävälle - äsken naputteli läppäriä keittiön pöydän ääressä ja yhtäkkiä onkin keskellä historiallista seikkailua. Aikamatkaaminen ei, kahden-kolmen ensimmäisen sivun perusteella, olekaan niin mahtavaa. Yhtäkkiä herää alastomana ja hädissään jossain ojassa tai muussa vastaavassa ei-niin-mieltä-ylentävässä paikassa. Täytyy ehdottomasti lukea eteenpäin.

Samantien paljastan - TADAA - seuraavan kirjavalinnan. Vuorossa Aikamatkustajan vaimon jälkeen Khaled Hosseini ja Tuhat loistavaa aurinkoa. Kirjaa mainostetaan lauseilla "Tämän jälkeen eivät uutisotsikot koskaan enää näytä samalta.” ja "Väkevä ja riipaiseva kuvaus Afganistanista, mutta myös runollinen kertomus vahvojen naisten elämästä ja sammumattomasta toivosta.”

- M

Kirjoja odotellessa

Tilasin Niffeneggerin, oman seuraavan kirjani (jota en vielä julkista) ja T:n jo ilmoittaman seuraavan seuraavan kirjan (jota ei vielä netissä kerrottu) cdon.comista.

Kirjoja odotellessa. Jos saisi tuon Aikamatkustajan vaimon luettua jouluksi niin voitaisiin pitää jouluherkkujen ohessa Kirjapiirin kokous.

- M.

Tapaus Niffenegger

Tässä on taas aikaa ennen seuraavaa kirjapiirin tapaamista, joten ilmoitan jo seuraavan kirjan luettavaksi. Tällä kertaa valitsin Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimon, joka on kirjailijan esikoisteos. Ensimmäistä kertaa taisin törmätä kyseiseen kirjaan jonkin vanhan Trendin kirja-arvostelussa; tuolloin kirja oli kaiketi vasta ilmestynyt. Tänä vuonna Niffeneggeriltä on julkaistu uusi teos, Hänen varjonsa tarina, joten ajattelin, että kenties olisi aika lopulta tutustua tuohon, nähtävästi melko suuren suosion saavuttaneeseen, esikoiskirjaan.

Kirja kertoo taideopiskelija Claren ja kirjastonhoitaja Henryn erilaisen rakkaustarinan. Henry nimittäin kärsii aikasiirtymähäiriöstä, jonka vuoksi hän liikkuu tahtomattaan nykyhetken, menneisyyden ja tulevan välillä. Kirjan on sanottu olevan erikoinen ja koskettava, ja uskoisin, että mielenkiintoinen se ainakin tulee olemaan. :)

-E.

Pieniä mietteitä Jättipersikasta

Kirjoitan ihan nopsaan jotain pientä...
 
Itse pidin Jaakosta ja jättipersikasta, osin juuri tuon M:n paheksuman häijyn huumorin vuoksi. Kirjan sanomasta mietin, että siinä voisi olla kyseessä myös niinkin yksinkertainen asia kuin että ötököitä ei tarvitse pelätä :) (en liene ainoa ihminen, jonka lapset pelkäävät ötöjä) tai että kaikki me olemme erilaisia, eikä siinä ole mitään vikaa. Kirjaa lukiessani mietiskelin myös, että ajatuksena voi olla, että ystäviä voi saada mitä omituisimmista paikoista.

 Lähiaikoina olen lukenut paljon lastenkirjoja omille lapsilleni ja välillä niiden siirappisen karamellinen maailma tympäisee kovasti - silläkin on välillä virkistävää lukea tekstiä, jossa on mukana ilkikurista ilkeyttä. Tykkäsin erityisesti Tuhatjalkaisesta, joka yrittää olla hurja tuholainen. Hauskaa oli myös se, että sateenkaaria tekivät isot karvaiset äijät :)

T

Äimä ja Äkämä - tätit helvetistä

Äkämä-täti oli niin läski,
että hän lillui hirveästi.
Peppu ja kroppa
pehmeää kuin soppa - 
Mikä oli tuolille kaameaa!


"Pakko mun on laihtua tässä.
Tulen solakaksi kuin kissa.
Ei päivällistä,
nyt eroon läskistä."


No, tuli persikka!
Ihana persikka!
Ja hänestä tuli vieläkin ohuempi!


"Se oli hyvin kaunis laulu", Neiti Hämähäkki sanoi.



Jättipersikka matkalla Pasilan asemalle



 Luin kirjan yhden junamatkan aikana. Kirjaa lukiessa välillä nauratti, välillä paheksuin. Huumori oli välillä hyvin rajua ja julmaa. Kiehtovimpana yksityiskohtana kirjassa pidän taivaan Pilvenveikkoja, jotka tekivät mm. rakeita ja maalasivat sateenkaaren. Jaakko pääsi eroon todella ilkeistä tädeistään, löysi uusia erikoisia ystäviä, jotka riitelivät ja pelkäsivät, ja Jaakko urheana poikana pelasti koko homman.

Mikähän tässä nyt oli lopulta tarinan opetus? Ilkeät tädit kannattaa litsata ja lähteä Amerikkaan? Vaikeuksia kannattaa paeta koko ajan, jos ei muuten niin vaikka lassoamalla lokkeja?

Pienestä sarkastisesta sävystäni ehkä huomaa, että minua kirja ei onnistunut lumoamaan, vaikkakin teos oli  ihan mielenkiintoinen ja erikoinen.

- M.