Nyt on toiveita saada piankin kätöseen tuo Ystävät hämärän jälkeen. Tein nimittäin kirjastossa siihen varauksen, ja kirjastovirkailija lupaili sitä jo parin päivän sisään. Sanoi, että "Näitä kun on näin monta kappaletta". No monta ja monta, aina ovat kuitenkin menossa...
Vampyyriteemaan liittyen, täytyy kehaista Sivuhorinana, että Charlaine Harrisin Veren voima -kirja yllätti positiivisesti. Kyseinen kirjasarjahan on pohjana True Blood - HBO-sarjalle (jota tosin en ole itse katsonut. Sen ensimmäinen osa kun oli niiiin tylsä). Kirja oli oikeasti hyvä! Okei, pientä epäloogisuutta ja hieman erittäin Twilightista poikkeavaa irstailua, mutta silti on pakko saada näitä lisää!
- M
tiistai 22. kesäkuuta 2010
torstai 17. kesäkuuta 2010
Historiantutkija
Täällä blogissa ei ole taas tapahtunut pitkään aikaan mitään, joten ajattelin kirjoitella vähän sivuhorinoita. Lueskelen parhaillaan Elizabeth Kostovan Historiantutkijaa, ja koska kyseessä on todellakin hyvä kirja, kirjoitan siitä muutaman sanasen. (Jos siis saan itseni hillittyä.)
Kirja kertoo diplomaatti Paulista ja hänen kuusitoistavuotiaasta tyttärestään; sekä Vlad Tepesistä, Valakian julmasta hallitsijasta, joka taisteli ottomaaneja vastaan 1400-luvulla ja toimi esikuvana Bram Stokerin kreivi Draculalle. Historiantutkijassa yhdistetään kiehtovasti Vlad Tepesin ja Kreivi Draculan myytit ja historia toisiinsa, tuloksena upean nautittava ja monitasoinen tarina, joka on rakenteeltaan kunnianosoitus alkuperäiselle Dracula-kirjalle.
Kirjassa on pääasiassa kolme eri kertojaääntä: professori Rossin (Paulin mentorin ja oppi-isän) kirjeet, jotka kertovat tapahtumista 1930-luvulla; Paulin omat kertomukset ja kirjeet tyttärelleen 1950-luvun tapahtumista sekä kertojan itsensä (eli Paulin tyttären, jonka nimeä kirjassa ei mainita) 1970-luvulta. Kirja alkaa, kun tytär löytää isänsä kirjastosta lohikäärmeen kuvalla koristellun kirjan ja saa kuulla isältään tapahtumista, joihin kirjan löytäminen hänet johti.
Drakulya on laskeutunut!
Uuuu, tämä on oikeasti aivan upean mahtava kirja, hyvin monitasoinen. Kostova itse on sanonut, että Dracula on metafora "for the evil that is so hard to undo in history".
"Parahin, onneton seuraajani,
Pahoittelevin mielin kuvittelen, kuinka sinä, kuka sitten oletkin, luet selontekoa, joka minun on tähän kirjoitettava. Olen pahoillani osin omasta puolestani - sillä jos tämä on käsissäsi, olen varmasti vähintäänkin vaikeuksissa, ehkä kuollut, kenties pahempaa. Mutta myös sinun puolestasi, toistaiseksi tuntematon ystäväni, sillä tämän kirjeen on jonakin päivänä lukeva vain ihminen, joka tarvitsee sen sisältämää kaameaa tietoa."
Ainiin, Kostovalta kesti kymmenen vuotta kirjoittaa esikoiskirjansa valmiiksi, ja sen kustannusoikeudet myytiin ennätykselliseen 2 miljoonan dollarin hintaan :)
T
Kirja kertoo diplomaatti Paulista ja hänen kuusitoistavuotiaasta tyttärestään; sekä Vlad Tepesistä, Valakian julmasta hallitsijasta, joka taisteli ottomaaneja vastaan 1400-luvulla ja toimi esikuvana Bram Stokerin kreivi Draculalle. Historiantutkijassa yhdistetään kiehtovasti Vlad Tepesin ja Kreivi Draculan myytit ja historia toisiinsa, tuloksena upean nautittava ja monitasoinen tarina, joka on rakenteeltaan kunnianosoitus alkuperäiselle Dracula-kirjalle.
Kirjassa on pääasiassa kolme eri kertojaääntä: professori Rossin (Paulin mentorin ja oppi-isän) kirjeet, jotka kertovat tapahtumista 1930-luvulla; Paulin omat kertomukset ja kirjeet tyttärelleen 1950-luvun tapahtumista sekä kertojan itsensä (eli Paulin tyttären, jonka nimeä kirjassa ei mainita) 1970-luvulta. Kirja alkaa, kun tytär löytää isänsä kirjastosta lohikäärmeen kuvalla koristellun kirjan ja saa kuulla isältään tapahtumista, joihin kirjan löytäminen hänet johti.
Uuuu, tämä on oikeasti aivan upean mahtava kirja, hyvin monitasoinen. Kostova itse on sanonut, että Dracula on metafora "for the evil that is so hard to undo in history".
"Parahin, onneton seuraajani,
Pahoittelevin mielin kuvittelen, kuinka sinä, kuka sitten oletkin, luet selontekoa, joka minun on tähän kirjoitettava. Olen pahoillani osin omasta puolestani - sillä jos tämä on käsissäsi, olen varmasti vähintäänkin vaikeuksissa, ehkä kuollut, kenties pahempaa. Mutta myös sinun puolestasi, toistaiseksi tuntematon ystäväni, sillä tämän kirjeen on jonakin päivänä lukeva vain ihminen, joka tarvitsee sen sisältämää kaameaa tietoa."
Ainiin, Kostovalta kesti kymmenen vuotta kirjoittaa esikoiskirjansa valmiiksi, ja sen kustannusoikeudet myytiin ennätykselliseen 2 miljoonan dollarin hintaan :)
T
maanantai 31. toukokuuta 2010
If you immediately know the candlelight is fire, the meal was cooked a long time ago.
Portobellon noita luettu! Ei oikein tiedä, mitä siitä sanoisi... Aikamoista hihhulointia minusta, vaikka kansitekstit kertoivat erilaisuuden hyväksymisen ylistämisestä. Kirjan tyyli ei oikein ollut onnistunut, kuten jo on sanottukin, itse Athena jää melko etäiseksi, kun hänestä vain kerrotaan muiden ihmisten näkökulmista. Ja ne kaikki elämänviisaudet ja mietelmät menivät hieman yli äyräiden, ja alkoivat vain ärsyttää loppua kohti. (Otsikko ei tosin liity kirjaan, vaan on niinkin korkeakulttuurisesta sarjasta kuin Stargåte, tuli vain jostain syystä mieleen tuota Portobellon noitaa lukiessa)
Kirjan puolesta on kuitenkin sanottava, että se on nopea lukea. :D Siinä se sitten olikin. Taisi olla viimeinen Coelho, minkä luen ikinä.
Nyt kun saisi käsiinsä sen Ystävät hämärän jälkeen, puolet olisi vielä lukematta :)
-E.
Kirjan puolesta on kuitenkin sanottava, että se on nopea lukea. :D Siinä se sitten olikin. Taisi olla viimeinen Coelho, minkä luen ikinä.
Nyt kun saisi käsiinsä sen Ystävät hämärän jälkeen, puolet olisi vielä lukematta :)
-E.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Ystävät hämärän jälkeen!
No niin, en malta enää odottaa että E saa Coelhon luettua. Valitsin seuraavaksi kirjaksi John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen, ruotsalaisen vampyyrikauhuromaanin. Itseasiassa luin kirjan jo ennen tuota Coelhoa ja pidin siitä kovasti.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun tukholmalaisessa Blackebergin lähiössä tapahtuu karmiva rituaalimurha. Kirjan päähenkilö on 12-vuotias koulukiusattu Oskar, joka fantasioi kostavansa kiusaajilleen väkivaltaisesti. Pian murhan jälkeen Oskar tutustuu omituiseen Eli-tyttöön, joka pukeutuu rääsyihin, haisee pahalta ja tulee ulos vasta hämärän jälkeen...
"Mitä, onko Ruotsissa vampyyrejä?"
Yliluonnollisista aspekteista huolimatta kirjan tapahtumat olivat uskottavia, pidin erityisesti siitä, että kerrankin henkilöhahmot puhuivat ja reagoivat kuten "oikeat" (mutta ei erityisen normaalit) ihmiset. Kirja oli klassinen kauhukertomus siinä mielessä, että väkivalta oli örköttävän tarkkaan kuvailtua ja verta lensi varmasti litratolkulla. Mutta mutta: kirjassa oli myös syvällisempi ulottuvuus, jonka ansiosta se nousee ohi monien kauhutarinoiden. Se on rankka ja osin jopa lohduton kuvaus lähiölasten elämästä, jossa koulukiusaaminen, pikkurikokset ja imppaaminen ovat osa jokapäiväistä elämää. Tässä tarinassa aikuiset ovat voimattomia puuttumaan kiusaamiseen, eivätkä muutenkaan kykene turvaamaan lastensa kasvuympäristöä. Näistä lähtökohdista Eli on Oskarille kuin todeksitullut mielikuvitusystävä, joka antaa hänelle itseluottamusta ja voimaa nousta kiusaajiaan vastaan. Oskar puolestaan antaa Elille takaisin hänen kadottamaansa inhimillisyyttä ja lapsekkuutta.
Kirja oli melkoisen paksu (hyvä hyvä!) ja kuului kategoriaan "pakko-lukea-heti-kokonaan". Uskoisin, että tästä saa aikaiseksi hienon keskustelun seuraavassa kirjapiirin kokouksessa :)
T
Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun tukholmalaisessa Blackebergin lähiössä tapahtuu karmiva rituaalimurha. Kirjan päähenkilö on 12-vuotias koulukiusattu Oskar, joka fantasioi kostavansa kiusaajilleen väkivaltaisesti. Pian murhan jälkeen Oskar tutustuu omituiseen Eli-tyttöön, joka pukeutuu rääsyihin, haisee pahalta ja tulee ulos vasta hämärän jälkeen...
Yliluonnollisista aspekteista huolimatta kirjan tapahtumat olivat uskottavia, pidin erityisesti siitä, että kerrankin henkilöhahmot puhuivat ja reagoivat kuten "oikeat" (mutta ei erityisen normaalit) ihmiset. Kirja oli klassinen kauhukertomus siinä mielessä, että väkivalta oli örköttävän tarkkaan kuvailtua ja verta lensi varmasti litratolkulla. Mutta mutta: kirjassa oli myös syvällisempi ulottuvuus, jonka ansiosta se nousee ohi monien kauhutarinoiden. Se on rankka ja osin jopa lohduton kuvaus lähiölasten elämästä, jossa koulukiusaaminen, pikkurikokset ja imppaaminen ovat osa jokapäiväistä elämää. Tässä tarinassa aikuiset ovat voimattomia puuttumaan kiusaamiseen, eivätkä muutenkaan kykene turvaamaan lastensa kasvuympäristöä. Näistä lähtökohdista Eli on Oskarille kuin todeksitullut mielikuvitusystävä, joka antaa hänelle itseluottamusta ja voimaa nousta kiusaajiaan vastaan. Oskar puolestaan antaa Elille takaisin hänen kadottamaansa inhimillisyyttä ja lapsekkuutta.
Kirja oli melkoisen paksu (hyvä hyvä!) ja kuului kategoriaan "pakko-lukea-heti-kokonaan". Uskoisin, että tästä saa aikaiseksi hienon keskustelun seuraavassa kirjapiirin kokouksessa :)
T
tiistai 4. toukokuuta 2010
Coelhoa...
Lukaisin Portobellon noidan yhdessä hujauksessa sen jälkeen, kun M ystävällisesti antoi oman kappaleensa lainaan. Kirja oli nopealukuinen ja ohut, eikä sisällössä ollut hirveästi syvyyttä. Tavallaan Coelhon teos oli täydellinen vastakohta Nick Caven Aasintammalle: silkkaa esoteriaa koko kirja ilman ainoatakaan ripausta realismia. Coelhon kirjoitustyyli on ymmärtääkseni tarkoituksellisen yksinkertaistettu ja kirjoista on helppo poimia mietelauseita ja sitaatteja. Portobellon noidassa nämä "elämänviisaudet" kääntyivät itseään vastaan, sen verran pahasti minua alkoi ketuttaa se, että yksikään henkilöhahmon ei käyttäytynyt eikä puhunut luontevasti. Vähän niinkuin olisi katsellut teatteriesitystä, tai vielä parempi: aivan kuin Black Books -sarjan ensimmäisessä osassa, kun Manny nielaisee Pienen Mielenrauhan kirjan ja kulkee ympäriinsä antamassa ihmisille omituisia elämänohjeita :)
Eli ei tämäkään oikein kolahtanut. Saatan kirjoittaa myöhemmin lisää kirjan tunnelmia, nyt lähden hoitamaan flunssaisia lapsukaisiani.
T kuittaa
Eli ei tämäkään oikein kolahtanut. Saatan kirjoittaa myöhemmin lisää kirjan tunnelmia, nyt lähden hoitamaan flunssaisia lapsukaisiani.
T kuittaa
lauantai 1. toukokuuta 2010
Portobellon noita (haukotus)
Lukaisin Portobellon noidan junamatkalla, ja jos tämä olisi ainoa Coelhon kirja, jonka olisin ikinä lukenut, olisi voinut jäädä myös viimeiseksi. Tarina oli pitkäveteinen ja loppuratkaisu varsinainen antikliimaksi. Verrattuna Paholainen ja neiti Prym -kirjaan, tämä teos ei missään vaiheessa tempaissut mukaansa tai saanut aikaan tunnetta, että ajatukset tallaisivat ennen käymättömiä polkuja tai että tästä saisi jotain yleensäkään irti.
Mitäs tästä voisi muuta sanoa? Päähenkilöä kuvailtiin toisten henkilöiden "haastatteluiden" kautta. Tapa sinänsä olisi voinut olla ihan toimiva - mutta kirjassa ei oikeasti tapahtunut mitään! Ehkä ainoa aspekti mikä herätti pienehköä mielenkiintoa oli se, että miten pienen lapsen kanssa voi harrastaa transsitansseja tai käydä puhumassa suurelle joukolle ihmisiä. Athene itse jäi etäiseksi, ja kirjan lopun paljastukset epäuskottaviksi.
Ei muuta kuin kohti seuraavaa.
M.
Mitäs tästä voisi muuta sanoa? Päähenkilöä kuvailtiin toisten henkilöiden "haastatteluiden" kautta. Tapa sinänsä olisi voinut olla ihan toimiva - mutta kirjassa ei oikeasti tapahtunut mitään! Ehkä ainoa aspekti mikä herätti pienehköä mielenkiintoa oli se, että miten pienen lapsen kanssa voi harrastaa transsitansseja tai käydä puhumassa suurelle joukolle ihmisiä. Athene itse jäi etäiseksi, ja kirjan lopun paljastukset epäuskottaviksi.
Ei muuta kuin kohti seuraavaa.
M.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Kirjapiirin tapaaminen
Kirjapiiri kokoontui tällä kertaa synttärijuhlien merkeissä 24. huhtikuuta. T:n leipomia herkkuja maistellessa vaihdettin myös muutama sana viimeksi luetusta Nick Caven romaanista Kun aasintamma näki Herran enkelin. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että Nick Caven romaaneja tuskin tulee enää luettua tämän jälkeen, mutta löysimme M:n kanssa toki jotain hyvääkin kirjasta (T puolestaan ei löytänyt mitään tolkkua rupien repimisen keskeltä).
Minä ja M olimme yhtä mieltä siitä, että kirja parani huomattavasti puolen välin jälkeen. M sai elämäänkin uutta perspektiiviä: omat ärsytyksen aiheet eivät juuri tunnu miltään, kun miettii, millaista voisi olla ja millaista Euchridin elämä kirjassa oli. Löysimme myös jonkin hitusen verran sympatiaa Euchridia kohtaan, kun pohdimme sitä, miten hän yritti olla hyvä esimerkiksi pelastaessaan isänsä pyydystämiä eläimiä, mutta muuttui lopulta aivan isänsä kaltaiseksi ympäristön paineen alla.
Kirjan pohjimmaiseksi sanomaksi koimme sen, että (etelävaltiolaiset) uskonnolliset hihhulit ovat varsin pöljäkkeitä. ;)
Keskiarvoksi T:n antamasta nollasta tähdestä ja M:n ja minun antamista kolmesta päädyimme siis seuraavaan:
Nick Cave: Kun aasintamma näki Herran enkelin
*****
Seuraavana vuorossa on, kuten jo aiemmin on mainittu, M:n ehdottama Paulo Coelhon Portobellon noita. Lisäksi, koska seuraavaan tapaamiseen on vielä sen verran aikaa, jonossa odottaa myös T:n kirja, joka on John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen. Näitä kahta tulemme siis käsittelemään toukokuun aikana. :)
-E.
Minä ja M olimme yhtä mieltä siitä, että kirja parani huomattavasti puolen välin jälkeen. M sai elämäänkin uutta perspektiiviä: omat ärsytyksen aiheet eivät juuri tunnu miltään, kun miettii, millaista voisi olla ja millaista Euchridin elämä kirjassa oli. Löysimme myös jonkin hitusen verran sympatiaa Euchridia kohtaan, kun pohdimme sitä, miten hän yritti olla hyvä esimerkiksi pelastaessaan isänsä pyydystämiä eläimiä, mutta muuttui lopulta aivan isänsä kaltaiseksi ympäristön paineen alla.
Kirjan pohjimmaiseksi sanomaksi koimme sen, että (etelävaltiolaiset) uskonnolliset hihhulit ovat varsin pöljäkkeitä. ;)
Keskiarvoksi T:n antamasta nollasta tähdestä ja M:n ja minun antamista kolmesta päädyimme siis seuraavaan:
Nick Cave: Kun aasintamma näki Herran enkelin
*****
Seuraavana vuorossa on, kuten jo aiemmin on mainittu, M:n ehdottama Paulo Coelhon Portobellon noita. Lisäksi, koska seuraavaan tapaamiseen on vielä sen verran aikaa, jonossa odottaa myös T:n kirja, joka on John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen. Näitä kahta tulemme siis käsittelemään toukokuun aikana. :)
-E.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)