M:n tapaan en oikein meinannut saada käsiini Tokipiirin viimeisintä kirjaa Asema 11. Sitten satuin onnekkaasti saamaan kangasostosten kylkiäisenä ilmaisen kokeilun erääseen e-/äänikirjapalveluun, josta vielä onnekkaammin teos sattui löytymään. Päädyin lukemaan tämän e-kirjana kyseisestä palvelusta, ja täytyy sanoa, että lukukokemus oli huomattavasti ennakko-odotuksia positiivisempi. Tähän asti olen ollut paatunut painettujen kirjojen kannattaja, mutta ehkä e-kirjat ja äänikirjat ajavat asiansa ainakin hetkittäin...
Itse teokseen: Asema 11 oli loppupeleissä melko tyypillisen "amerikkalainen" dystopia, jossa tappavan taudin leviämisen seurauksena koko yhteiskunta ajautuu kaaokseen: hyvin pian alkaa kauppojen ryöstely, ja toiset eloonjääneet ovat suurin uhka. Mahtuupa joukkoon outo kultti profeettoineen. Viihdyttävä, mutta kovin tuttu kuvio.
Muutama asia kirjassa jäi hieman häiritsemään. Ensinnäkin tuntui melko epätodennäköiseltä, että valtaosan ihmiskunnasta tappanut tauti jätti henkiin niin suuren osan yhteen ihmiseen tavalla tai toisella linkittyneistä henkilöistä, joita kirjan tapahtumat siis seurasivat eri aikakausina ennen ja jälkeen pandemian. Mutta toki tällä tavoin saatiin hahmojen tarinat limittymään kauniisti toisiinsa.
Toinen "ongelma" oli se, että vielä 20 vuoden jälkeen teatteriseuruekin etsi uusia tarvikkeita kiertämällä vaikkapa tyhjiä taloja, sen sijaan, että olisivat opetelleet tekemään tai korjaamaan tarvikkeitaan itse. Monessa kohtaa viitattiin esim. siihen, että joukko metsästi peuroja, mutta he eivät nähtävästi hyödyntäneet vaikkapa näiden nahkoja rikkoutuneiden telttojen paikkaamiseen... Ei ehkä kokonaisuuden kannalta merkittävin asia, mutta särähti monessa kohtaa :D
Lukukokemuksena kirja oli viihdyttävä ja kirjan kieli oli mukavan soljuvaa ja kuvailevaa, mutta kokonaisuus ei ehkä tarjonnut riittävästi mitään uutta dystopioiden saralla. Mutta täytyy muistaa täydentää kotivaraa tässä Andes-viruksen leviämistä odotellessa...
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti