Hiljaiseloa...

 Aika ja motivaatio ovat olleet hieman hukassa bloggailun suhteen. Kirjoja olen ihme kyllä ehtinyt lukea melkoisen ahkerasti ja usein yöunien kustannuksella, mutta heti kun yritän hiipiä koneelle, jotain esteitä ilmaantuu kuin tyhjästä. Tekosyistä voisin mainita ainakin kaksi lasta ja kaksi kissaa, jotka pitävät huolen siitä, että äiti ei ainaskaan ole toimettomana ;)

Varsinaisesti tarkoitus oli kirjoittaa Donald Spoton mainiosta Marilyn Monroe -elämäkerrasta, jonka (nolostusta) luin jo joskus kesällä. Öhöm. Ja kaiken lisäksi luin sen muutamassa päivässä, kun alkukankeuksista selvisin. Joten kirjoitusaikaa olisi tottavieköön ollut!

Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, ja kirja oli oikeasti mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Monet elokuvien taustalla tapahtuneet seikat yllättivät ainakin minut täysin. Vaikka Marilyn Monroen elokuvia olen paljon katsonut ja monet niistä ovat all time fave-leffalistallani, huomasin kirjaa lukiessani, etten ole oikeastaan tiennyt Monroen elämästä mitään. Sopeutumattomat -elokuvan kuvauksista kertova osio oli erityisen kiinnostava. (Ohessa katseltavaksi kyseisen elokuvan traileri)

Loppua kohden kirja muuttui ehkä hieman ahdistavaksi lukea, varsinkin kun vääjäämätön lopputulos oli kyllä tiedossa. Äärettömän hyvä kirja kuitenkin, voin lämpimästi suositella luettavaksi muillekin kuin Marilyn-faneille.

 T

Morgenstern ach scheine

Katselin tuossa hieman merkintöjä taaksepäin, ja olin julkaissut Yösirkuksen kirjavalinnakseni jopa tuolla kevään puolella. T oli lukenut kirjan jo heti toukokuussa ja M:kin kirjoitteli mietteitään kirjasta heinäkuulla... Ai että olen hieman jäljessä? No nyt olen hieman ryhdistäytynyt. Alla luennassa viime aikoina olleita kirjoja :) Tosin Marilyn-kirja vasta ihan alkuvaiheessa.

Mutta tarkoitus oli siis käsitellä Yösirkusta. Täytyy sanoa, että se vei mukanaan heti alkusanoista lähtien! Etenkin toisessa persoonassa kirjoitetut kuvailut sirkuksesta loivat harvinaisen voimakkaan tunnelman; olisin voinut vaikka vannoa haistavani ihanan makean kinuskin tuoksun lukiessani. Muutenkin kirja oli aivan ihana ja taidokkaasti kirjoitettu.

Nyt jatkamaan Marilyn-elämäkertaa. Niin ja suosittelen lämpimästi myös yllä vilahtaneita kirjoja Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille sekä Vettä elefanteille.

-E.

Vielä sana Pilvikartastosta

Luin tuon Pilvikartaston siis loppuun jo joku viikko sitten, ja T:kin ehti jo tuossa kirjoitella kokouksessamme kirjasta esitettyjä pohdintoja. (Hetken jo luulin, että ehdin ensin, mutta olin kuitenkin liian hidas :D) Kun Yösirkus on vielä toistaiseksi saavuttamattomissa, ajattelin nyt kirjoittaa muutamia huomioita Pilvikartastosta, siitä huolimatta, että kokouskin jo pidettiin.

Kuten T tuossa mainitsikin, eniten kirjassa häiritsi sen hiomaton rakenne. Ehkä kirjailija oli niin ideansa lumoissa, että loppusilaus jäi tekemättä, mutta oli syy mikä tahansa, kirjan lukeminen oli minulle jatkuvaa töksähtelyä. Aina tarinan vaihtuessa lukemisinto lopahti ja uudelleen aloittaminen tuntui hirveän vaivalloiselta. Varsinkin ensimmäinen (viimeinen) tarina oli todella puuduttavaa luettavaa.

Sisällön puolesta en oikein löytänyt kirjasta mitään tajunnanräjäyttävän hienoa. Viestinä tuntui olevan vain, että ihmiset on pahoja ja itsekkäitä ja kaikki kehitys on pahaa ja kaikkia kohdellaan kaltoin ja ja ja... Semmoista yltiökyynisyyttä. Enkä siis tarkoita vähätellä kaikkia nykyisyyden tai tulevaisuuden ongelmia, mutta uskoisin, että esimerkiksi teknologiasta on ollut ehkä jopa hyötyäkin joissain kohdin tai että tänä päivänä ihmisoikeudet ovat himpsun paremmassa jamassa kuin vaikka muutama sata vuotta sitten. Vaikka eihän mennyt ole koskaan tae tulevasta, mutta olen kuitenkin naiivin optimistinen.

Mutta siis kiteytetysti: Ei oikein iskenyt.

-E.

Pilvikartastosta

Tokipiiriläiset kokoontuivat 8.8. pitkästä aikaa (vai tuntuuko minusta vaan siltä?) turisemaan ajatuksista, joita Pilvikartasto herätti. Miljöönä oli tällä kertaa ruotsinlaiva, ja poikkeuksellisesti kokouksessa oli mukana myös vieraileva jäsen, joka tyytyi lähinnä hihittelemään yläpediltä muiden lennokkaille ajatuksille. Tai eivät ne välttämättä niin lennokkaitakaan olleet.

Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että kirja olisi todennäköisesti ollut kokonaisvaltaisempi lukukokemus, jos sitä olisi hieman hiottu eteenpäin; töksähtelevä rakenne teki lukemisesta varsinkin alussa melkolailla puuduttavaa. T (eli minä) ja M kuitenkin pääsimme tästä yli tulkitsemaan (tai ylitulkitsemaan) kirjan syvällisempiä teemoja, kuten ihmisten ahneutta ja alttiutta alistaa ja käyttää hyväksi heikommassa asemassa olevia. Etenkin tarinat tulevaisuuden pikaruokalan kloonitarjoilijasta sekä vanhainkodista karkaavista vanhuksista koskettivat. Vastarannankiiskenä E tosin oli sitä mieltä, että kirjassa ei ollut löydettävissä syvällisempiä teemoja, eikä se ollut erityisen vaikuttavakaan. Tästä huolimatta kirja sai arvosanakseen 4-.

Jawat on niin somia, varsinkin hohtavasilmäiset

Pohdiskelimme myös, josko ryhtyisimme tästä eteenpäin lukemaan, tai ainakin aloittamaan kirjat samoihin aikoihin. Saataisi helpottaa keskustelua.

T

M jatkaa Marilynilla

Marilyn Monroe kävi poseeraamassa kanssamme Tallinnassa

Komeiden kirkkojen luona

Kohtu Platsi Vaateplatform

Vanhan kaupungin terasseilla

Kadriorun puistossa

Kirja on hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Pelkkien vuosilukujen ja kronologisten tapahtumien sijaan siinä on mietintöjä, pohdintoja ja kuvailuja varsin kivasti. Olen nyt lukenut vajaat puolet kirjasta, ja Marilyn on juuri kuuluisuuden kynnyksellä. 

"Marilyn Monroesta" olikin tulossa huolella laskelmoitu rooli: häpeämätön, rehevän sensuelli nainen, jonka hiukset vaalenevat vaalenemistaan (kunnes ovat platinanvalkoiset), joka hymyilee kostein huulin väkijoukulle ja laulaa keimaillen tuhansille."

- M

Yösirkuksen sirinää

Nyt kun kerran vauhtiin pääsin, niin lukaisinpa myös Yösirkuksen pois kuleksimasta.

Uusimmassa heräteostoksena tehdyssä Cosmossa Yösirkusta arvioitiin näin:

Lue tämä, jos Harry Potterit tuntuvat liian lapsellisilta. Yösirkus tarjoilee romantiikkaa, aikuisten fantasiaa, aisteihin vetoavaa kerrontaa ja elokuvamaisen lumoavia kohtauksia (Cosmopolitan heinäkuu 2012)

Pilvikartaston jälkitunnelmissa luettuna Yösirkus olikin varsin köykäinen tapaus. Ihan mukavasti siinä oli kaikenlaisia kuvailuja, mutta joku perimmäinen jännite jäi ikävä kyllä puuttumaan. Perinteisessä hyvän ja pahan taistelussa ja traagisessa rakkaustarinassa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta molemmat teemat vesitettiin kyllä vahvasti. Pahan osuus jäi vähän epäselväksi ja rakkaustarinassakaan ei päästy pintaa syvemmälle. En oikein edes ymmärtänyt miksi pääpari niin kovin tykkäsi toisistaan.

Tarinan pohjana oleva "pelikin" saattoi vaikuttaa mystiseltä vain sen takia, että kirjailija ei ollut selvästi keksinyt sille mitään järkeviä sääntöjä...

Plussaa taikureista, käärmenaisesta ja maistuvista ruokakuvailuista.

Jopa ruoka oli uskomatonta. Oli niin tummalla kinuksilla kuorrutettuja omenoita, että ne näyttivät lähes mustuneilta, mutta silti ne olivat sisältä vaaleita, raikkaita ja makeita. Oli suklaalepakoita, joilla oli uskomattoman sirot siivet. Oli parasta Baileyn ikinä maistamaa omenamehua.

- M

Pilvikartasto - wau!

Ensimmäisen sadan sivun jälkeen olin valmis sanomaan Pilvikartastoa maailman hitaimmin luettavaksi kirjaksi. Lyhyehköt tarinat, jotka liittyivät jotenkin toisiinsa, olivat kyllä "ihan jännä" idea, mutta kirjassa tokipiirin suosikkisanaa mukaansatempaisevuutta ei ollut kyllä ollenkaan. Eikä ensimmäisistä tarinoista vielä ymmärtänyt kuinka syvissä vesissä ja ihmislajin perimmäisten kysymysten äärellä liikuttiinkaan!

Puolivälissä kaikki muuttui. Kirjan loppuun luettuani täytyy kyllä sanoa, että tämä on aivan erinomainen kirja! Kirja on niin hyvä, että pääsee epäviralliselle suosikkikirjojeni listalle. Päällimmäinen ajatukseni Pilvikartastosta on WAU!

"Jos me uskomme, että ihmiskunta pystyy ylittämään hampaan & kynnen lain, jos uskomme, että eri rodut & uskontunnustukset voivat jakaa tämän maailman yhtä rauhanomaisesti kuin orpolapset jakavat bankupähkinäpuunsa, jos uskomme, että johtajien tulee olla oikeudenmukaisia, että väkivalta on suitsittava, että vallan tulee olla tilivelvollinen teoistaan & maan & valtamerten rikkaudet on jaettava tasapuolisesti, niin sellainen maailma tulee todeksi.
En ole sinisilmäinen. Se on maailma, jonka todeksi tekeminen on kaikkein vaikeinta."

Kirjan päätti tarina, joka myös aloitti kirjan. Sen toiseksiviimeinen tarina oli jatkoa kirjan toiseen tarinaan. Jossain välissä oletin, että ydinvoimalasta kertova tarina olisi ollut T:n mainitseva käänteentekevä tarina. Erittäin hyvä tarina se oli myös, mutta noin keskimmäinen tarina räjäytti potin. Kloonattu geenimanipuloitu ihminen, joka tekee pikaravintolassa työtä 19 tuntia päivässä maksaakseen takaisin Investoinnin ja päästääkseen sitten Autuuteen - WAU!

Dystopia, eettiset kysymykset, ihmisten jatkuva heikompien sortaminen, rotuennakkoluulot, rahan valta, teknologian valta, pahuus, ihmisyys, ihmiskunnan tulevaisuus. Väkivalta, vanheneminen. Ihmisten tilanne maailmantuhon jälkeen. WAU.

Olen melkein sanaton.

- M