Ole vaiti, sydämeni!

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä merkinnästä tänne blogiin (osasyyllisenä voi varmaan pitää häähommia, jotka veivät melko suuren osan ajasta vuodenvaihteen molemmin puolin). Marilyn -elämäkerrasta onkin jo kokoustettu ja siihen en enää puutu sen kummemmin kuin sanomalla vielä, että kirja oli kyllä todella mielenkiintoinen ja todellakin tutustumisen arvoinen! Sitten eteenpäin seuraavaan kohteeseen.

Eli nyt luennan alla on ollut T:n valitsema Sydämen mekaniikka. Kirja kertoo siis Jackista, pojasta, jolla on käkikello sydämen tukena. Tikittävän ja kukkuvan sydämensä vuoksi Jackia pidetään aina kummajaisena ja häntä hyljitään. Hauras sydän ei myöskään kestä suuria tunteita. Mutta kun Jack näkee torilla tanssivan flamencolaulajattaren, Miss Acacian, hän rakastuu tähän oikopäätä.

"Mutta vaikka käkikelloni on hauras, pikku laulajatar on asettunut siihen tukevasti. Hän on laskenut alasimenraskaat laukkunsa joka nurkkaan, mutta siitä huolimatta en ole ennen tuntenut oloani yhtä kevyeksi kuin nyt hänet tavattuani."

Kirja on hyvin kaunis ja melankolinen, traaginen rakkaustarina, joka ei mitenkään voi päättyä hyvin. Kirja on myös täynnä mielenkiintoisia sivuhahmoja, kuten Jackin maailmaan auttanut tohtori Madeleine, alkoholistiksi ja hamppariksi päätynyt entinen poliisi Arthur, jolle Madeleine on siirtänyt metallisen selkärangan, tai Georges Méliès, taikuri ja jonkin sortin kelloseppä.

Kirja on kaikkiaan hyvin koskettava ja kiehtova, taitaa mennä hankintalistalle ;)

-E.

Allez les oiseaux de mon corps!

Edinburgh, 1874.

Jack syntyy maailman kylmimpänä yönä, sydän jäässä. Hänet auttaa maailmaan tohtori Madeleine, hylkiöiden ja langenneiden naisten suojelija, joka pelastaa vastasyntyneen asentamalla tämän heikon sydämen tueksi käkikellon. Äitinsä hylkäämä Jack jää asumaan Madeleinen orpokotiin, eikä kukaan halua adoptoida tikittävää ja kukkuvaa kummajaista.

Seuraava kirjamme on siis Mathias Malzieun Sydämen mekaniikka. Mathias Malzieu on paitsi kirjailija myös muusikko. Kirjan ilmestymisen aikoihin hänen bändinsä Dionysos julkaisi siihen perustuvan konseptialbumin, La mécanique du coeur. Satuin törmäämään kyseisellä albumilla olevaan kappaleeseen Tais-toi mon coeur (Vaikene, sydämeni) ja sen myötä itse kirjaan. Tovottavasti kirja on yhtä ihana kuin tuo biisi!

T

Koukoustamista polttareiden päätteeksi

Ihan ensimmäiseksi täytyy hehkuttaa E:n huippukivoja polttareita.

Ensimmäisenä iltana polttarisaunassa oli ruusunlehtiä ja kynttilöitä, ja morsian laitettiin saunomaan sulhaselle lahjoitettava t-paita päällä (taika, johon tarkemmat ohjeet löytyy googlettamalla). Polttariväki askarteli vielä itselleen seuraavaa päivää varten yhtenevät rintakorut, joissa muilla oli morsiamen ja sulhasen kuvat ja morsiamella vain sulhasen kuva.

Varsinainen polttaripäivä alkoi SeaLifessa, jonne oli erikseen varattu opastettu kierros kalojen parisuhteesta ja perhe-elämästä. Pääsipä seurue yllätyksekseen myös silittämään merisiiliä ja ruokkimaan kaloja hai-altaalle. Jännittävimmät hetket koettiin kuitenkin Jääpuistossa; vuosien tauko luistelussa näkyi ja tuntui, ja luistimet tuntuivat luistavan sekä eteen, taakse että sivullepäin. Luistelun jälkeen paikallaan oli shoppailukierros Stockmannilla. Ennen iltaosiota vedettiin henkeä päikkäreiden, ruokailun ja laittautumisen merkeissä. Ilta huipentui Joutsenlampi -esitykseen Kansallisoopperassa, jonka jälkeen iltaa jatkettiin vielä mm. Dooley's toffeeliköörin voimin. Polttaripäivän jälkeisenä aamuna nautittiin vielä virkistävät mansikka-banaani-pirtelöt ja askarreltiin yhdessä morsiamelle elämänohje-vihkonen.

Sekä samalla pidettiin tokipiirin kokous. Marilyn -teeman mukaisesti taustalla pyöri How to marry a millionaire (kuvassa).

Kuinka miljonääri naidaan, 1953

Käsittelyssä ollut Marilyn Monroe- kirja sai inan vajaat neljä tähteä * * * *. Donal Spoto kumppaneineen oli selvästi tehnyt kattavan taustatyön Marilynin elämäkertaa varten.

T:n mielestä kirja oli tosi kiinnostava, tylsästä alustaan huolimatta (kuinka monta sukupolvea taaksepäin on oikeasti olennaista mennä?), ja erityisesti Sopeutumattomat-elokuvan osalta. M ei ollut aiemmin paljoakaan lukenut elämäkertoja, ja kertoi pitäneensä tästä niin paljon että voisi lukea lisääkin. E:kin piti kirjasta, mutta häntä häiritsi elokuvien arvostelu, erityisesti maininnat Marilynin "turhanpäiväisistä rooleista".

T paljasti myös seuraavan kirjan, ja lupasi kertoilla siitä itse tänne tarkemmin. Seuraavaksi tulemme syventymään Sydämen mekaniikkaan.

Kirjurina
M, yksi kaasoista

I am simply a book drunkard

Jotkut naiset ostelevat kenkiä. Minä ostelen kirjoja. Tässä huushollissa sisustaminen tarkoittaa sitä toimintoa, kun keksitään uusia paikkoja, minne kirjoja tungetaan niin että ne ovat somasti esillä mielivaltaiselta vaikuttavassa järjestyksessä. Oikeasti kyseessä on tietenkin nerokas järjestelmä, joka käyttää ristiviitteinä kirjan aihepiiriä, kokoa sekä sitä, kuinka paljon pidin kyseisestä tuotoksesta. Erittäin hyvän kirjan tunnistaa tietenkin siitä, että se on kirjahyllyn päällä sijaitsevalla kunniapaikalla ja sen päällä tai edessä istuu esimerkiksi hattivatti.

Viime aikoina oma kirjojen osteluni on ehkä hieman karannut käsistä jopa omasta mielestäni. Toisaalta, jos vastaan tulee vanhoja Muumi-sarjakuvia ja -kirjoja hintaan 20 senttiä/kpl, niin olisi suorastaan rikollista jättää niitä hyllyyn. Tai jos käväiset antikvariaatissa ja siellä on iiiiiiihania Hellboy-sarjakuvia. Tai jos sattuu löytämään Edward Goreyn The Gashlycrumb tinies-kirjan ylipäätänsä. Tai tosi hienon viiden vuoden päiväkirjan, jossa on joka päivälle oma kysymyksensä, niin että viiden vuoden aikana tulee yhteensä 1825 vastausta.

Sain vastikään luettua Esko Valtaojan Kaiken käsikirjan, jonka joulupukki ystävällisesti minulle toi (epäilen, että E:llä saatoi myös olla näppinsä pelissä). Seuraavaksi yritän saada käsiini George R.R. Martinin Tulen ja Jään laulu -kirjasarjan kolmannen osan. Lukulistalla olisi myös Antony Beevorin Toista maailmansotaa käsittelevä mahtiteos sekä seuraava tokipiiri-kirja, jonka paljastan seuraavassa postauksessa ;)

 

 

 

 

T 

Hiljaiseloa...

 Aika ja motivaatio ovat olleet hieman hukassa bloggailun suhteen. Kirjoja olen ihme kyllä ehtinyt lukea melkoisen ahkerasti ja usein yöunien kustannuksella, mutta heti kun yritän hiipiä koneelle, jotain esteitä ilmaantuu kuin tyhjästä. Tekosyistä voisin mainita ainakin kaksi lasta ja kaksi kissaa, jotka pitävät huolen siitä, että äiti ei ainaskaan ole toimettomana ;)

Varsinaisesti tarkoitus oli kirjoittaa Donald Spoton mainiosta Marilyn Monroe -elämäkerrasta, jonka (nolostusta) luin jo joskus kesällä. Öhöm. Ja kaiken lisäksi luin sen muutamassa päivässä, kun alkukankeuksista selvisin. Joten kirjoitusaikaa olisi tottavieköön ollut!

Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, ja kirja oli oikeasti mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Monet elokuvien taustalla tapahtuneet seikat yllättivät ainakin minut täysin. Vaikka Marilyn Monroen elokuvia olen paljon katsonut ja monet niistä ovat all time fave-leffalistallani, huomasin kirjaa lukiessani, etten ole oikeastaan tiennyt Monroen elämästä mitään. Sopeutumattomat -elokuvan kuvauksista kertova osio oli erityisen kiinnostava. (Ohessa katseltavaksi kyseisen elokuvan traileri)

Loppua kohden kirja muuttui ehkä hieman ahdistavaksi lukea, varsinkin kun vääjäämätön lopputulos oli kyllä tiedossa. Äärettömän hyvä kirja kuitenkin, voin lämpimästi suositella luettavaksi muillekin kuin Marilyn-faneille.

 T

Morgenstern ach scheine

Katselin tuossa hieman merkintöjä taaksepäin, ja olin julkaissut Yösirkuksen kirjavalinnakseni jopa tuolla kevään puolella. T oli lukenut kirjan jo heti toukokuussa ja M:kin kirjoitteli mietteitään kirjasta heinäkuulla... Ai että olen hieman jäljessä? No nyt olen hieman ryhdistäytynyt. Alla luennassa viime aikoina olleita kirjoja :) Tosin Marilyn-kirja vasta ihan alkuvaiheessa.

Mutta tarkoitus oli siis käsitellä Yösirkusta. Täytyy sanoa, että se vei mukanaan heti alkusanoista lähtien! Etenkin toisessa persoonassa kirjoitetut kuvailut sirkuksesta loivat harvinaisen voimakkaan tunnelman; olisin voinut vaikka vannoa haistavani ihanan makean kinuskin tuoksun lukiessani. Muutenkin kirja oli aivan ihana ja taidokkaasti kirjoitettu.

Nyt jatkamaan Marilyn-elämäkertaa. Niin ja suosittelen lämpimästi myös yllä vilahtaneita kirjoja Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille sekä Vettä elefanteille.

-E.

Vielä sana Pilvikartastosta

Luin tuon Pilvikartaston siis loppuun jo joku viikko sitten, ja T:kin ehti jo tuossa kirjoitella kokouksessamme kirjasta esitettyjä pohdintoja. (Hetken jo luulin, että ehdin ensin, mutta olin kuitenkin liian hidas :D) Kun Yösirkus on vielä toistaiseksi saavuttamattomissa, ajattelin nyt kirjoittaa muutamia huomioita Pilvikartastosta, siitä huolimatta, että kokouskin jo pidettiin.

Kuten T tuossa mainitsikin, eniten kirjassa häiritsi sen hiomaton rakenne. Ehkä kirjailija oli niin ideansa lumoissa, että loppusilaus jäi tekemättä, mutta oli syy mikä tahansa, kirjan lukeminen oli minulle jatkuvaa töksähtelyä. Aina tarinan vaihtuessa lukemisinto lopahti ja uudelleen aloittaminen tuntui hirveän vaivalloiselta. Varsinkin ensimmäinen (viimeinen) tarina oli todella puuduttavaa luettavaa.

Sisällön puolesta en oikein löytänyt kirjasta mitään tajunnanräjäyttävän hienoa. Viestinä tuntui olevan vain, että ihmiset on pahoja ja itsekkäitä ja kaikki kehitys on pahaa ja kaikkia kohdellaan kaltoin ja ja ja... Semmoista yltiökyynisyyttä. Enkä siis tarkoita vähätellä kaikkia nykyisyyden tai tulevaisuuden ongelmia, mutta uskoisin, että esimerkiksi teknologiasta on ollut ehkä jopa hyötyäkin joissain kohdin tai että tänä päivänä ihmisoikeudet ovat himpsun paremmassa jamassa kuin vaikka muutama sata vuotta sitten. Vaikka eihän mennyt ole koskaan tae tulevasta, mutta olen kuitenkin naiivin optimistinen.

Mutta siis kiteytetysti: Ei oikein iskenyt.

-E.