Margarita on ollut lukulistallani jo pitkään, joten ilahduin, kun M. valitsi sen Tokipiirin seuraavaksi kirjaksi. Tuntui kuin kirja olisi rauhassa odottanut oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Blogiin kirjoittamisessa vierähti kuitenkin tovi jos toinenkin. Arki on kulkenut omia uomiaan.
Luin Margaritan jo helmikuussa ja kuten E:llä, myös itselläni oli alussa hieman vaikeuksia päästä kiinni kirjan tunnelmaan. Jossain vaiheessa jäin lukemisen kanssa täysin jumiin, ja jätin kirjan viikoksi odottelemaan parempaa inspiraatiota. Kun jatkoin lopulta lukemista, en malttanutkaan lopettaa ennen kuin koko kirja oli luettu. Kerronta oli kielellisesti kaunista ja tarina vei mustavalkoisiin suomi-filmi -tunnelmiin. Huomasin pohdiskelevani erityisesti yhtä kirjan päähenkilöistä, jokihelmisimpukkaa. Raakkujen elämä mullistuu täysin, kun niiden kotijoki muokataan paremmin uitoille sopivaksi. Sameassa vedessä pienet raakunpoikaset tukehtuvat hiljalleen kuoliaaksi. Samaan aikaan kirjassa kuvataan pientä poliopotilasta, jonka elämä hiipuu rautakeuhkon sisällä. Olemmeko oikeastaan niin erilaisia?
Muiden painavien teemojen ohella Margarita käsittelee naisten kehollista itsemääräämisoikeutta ja rinnastaa sen luonnon kestämättömään hyväksikäyttöön. Tarina saa pohtimaan suomalaisten luontosuhdetta, ihmiselon haurautta - ja raakkuja, joiden hidas elämä soljuu eteenpäin verkkaisen joen virtauksessa. Kirjan tunnelma oli harvinaisen elävä ja aito ja sen pohjavire oli melankoliasta huolimatta toiveikas. Elämä soljuu eteenpäin vaikeuksien jälkeen.
Suosittelen lukemaan kirjan, jos haluat lukukokemuksen, joka jää hiertämään ajatuksiin kuin hiekanjyvänen jokihelmisimpukan sisälle.
Koska kaikki tokipiiriläiset ovat jo Margaritan lukeneet, sain luvan julkistaa virallisesti Tokipiirin seuraavan kirjan :) Olen siis itse valintavuorossa ja valitsin luettavaksi Emily St John Mandelin Asema 11. Kirja on post-apokalyptinen romaani maailmasta, joka on muuttunut tuhoisan pandemian jälkeen. Kirja on julkaistu jo vuonna 2014 ja se on voittanut mm. Arthur C. Clarke Award- sekä Toronto Book Award -palkinnot. Kirjaa on kuvailtu kauniiksi ja kaihoisaksi, joten melankolisissa tunnelmissa jatketaan. Dystopioissa on jotakin todella kiehtovaa (tyttäreni sanoisi varmaan tähän, että olen vaan täysin milleniaali), joten kirja oli melko itsestäänselvä valinta, kun tähän törmäsin. Kirjan suomenkielistä käännöstä tuntuu olevan hankala löytää mistään, joten koko kirjapiiri on tainnut päätyä lukemaan tämän englanniksi.
Seuraavaa kokousta odotellessa!
-T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti